torstai 31. joulukuuta 2015

31.12. Niin moni asia muuttuu

 photo 26373613-265b-4113-814e-1258baddc3ec_zpsv02s67k2.jpg

Vuoden lopussa on tapana kerrata mennyttä ja odotella tulevaa. Jotkut vielä erikseen lupaavat asioita, joita voi kutsua valistuneiksi toiveiksi.

Ehkä meidänkin on syytä vähän selitellä sitä, miksi olemme tässä ja mitä kohti joudumme kulkemaan. Maailma on myllerryksessä ja me tietenkin omiin pieniin napoihimme tuijottajina kuvittelemme, että saman hulinan täytyy jotenkin koskettaa meitä. 

Viime vuosi ei ollut mikään helppo ja mukava vuosi. Tapahtui paljon asioita, joihin emme voineet itse vaikuttaa kuin itkupotkuraivareilla, ja ne taas eivät ole kovinkaan tehokas tapa selvittää asioita. Paljon, paljon asioita jäi kesken ja puolitiehen eikä vähimpänä se, että lähdimme pois kerhosta vuosia ennen kuin olimme puoliksikaan eskarikypsiä. Itse asiassa jätimme kerhon jo ennen oikein leppoisaa matkaamme Aasian mukavimpaan kaupunkiin eli Hongkongiin. Noloa tunnustaa, että vaikka perin keskeneräisiä olemme, emme kaipaa pätkääkään takaisin. Siis kerhoon, Aasiaan matkaisimme vaikka ylihuomenna, jos se sattuisi olemaan vähän lähempänä kuin yhdeksän tunnin matkan päässä.

Jouduimme pitkään pähkäilemään, mitä ihmettä tilalle, sillä kuten hallituskin on todennut, on varhaiskasvatus jokaisen perheen oikeus. Ja koska meitä on kaksi, olemme perhe.  Vaihtoehtoja oli vaikka kuinka paljon, mutta mikään niistä ei tuntunut siltä aidolta ja oikealta. Lisäksi meitä vaivannut armoton laiskuus oli saamaisillaan yliotteen, sillä uskokaa tai älkää, maailmassa on ihan hurja määrä asioita, joiden tekemisen voi hyvinkin jättää väliin opittuaan muutaman viikon ajan lorvimaan vailla aikatauluja.

Niinpä me hylkäsimme yksityisen muskarin tarjouksen ja suhtauduimme lievää isommalla epäilyksellä pienen ulkomaankielisen leikkikoulun ehdotukseen osa-aikaisesta päivätoiminnasta. Jotain muuta sen tulisi olla. Ja vuoden alusta me aloitamme ihan uuden elämän ihan uudessa yhteisössä, jolla on hieno nimi. Se on Klubi! Hassua kyllä, mutta siellä tehdään ihan samoja asioita kuin kerhossa tehtiin, mutta uskomme, että saamme vihdoinkin puuväreillä värittämisen sijaan joskus maalata vähän myös vesiväreillä.

Asiat ovat siis siltä osin hyvin. Tässä blogissa olemme harkinneet keskittyvämme ainakin kevätkauden ajan vähän enemmän vaatteisiin ja hieman vähemmän löpinöihin. Asiaa meillä olisi hurjasti, mutta nyt lienee oikea paikka elää tässä maailmassa hetkinen tyynessä suvannossa edes yhden elämänalueen osalta.

Joten katsokaapa kuvaamme ja ihastelkaa, miten hienosti voi joulukoristeeksi tarkoitetun helminauhan avulla somistaa samettipainettuja taftimekkoja! Pirjolla nauha on ommeltu pääntien reunaan, mutta Purjolla se on jätetty kuin oikeaksi kaulakoruksi ja kiinnitetty vain liivihameen takakappaleeseen. Emmekä panisi yhtään pahaksemme, jos tarkkasilmäisinä huomaisitte puseron ja sukkahousujen olevan samaa kukkakuvioista pitsikangasta. Yhtenäinen pitsilinja kertoo siitä, että olemme hurjan pikkutarkkoja. Tai sitten ei tähän hätään ollut mitään muuta sopivaa puseroa tarjolla.

Joka tapauksessa: oikein mukavaa tulevaa vuotta. Kyllä me siitä selviämme, pärjäsimmehän tämänkin ihan kohta lopahtavan kanssa.

torstai 24. joulukuuta 2015

24.12. Joulu, joulu on meillä

 photo d37be887-2a06-4aa1-b9c8-b277b5e5b093_zpsvie0xmoe.jpg

Siinä se on, muistojen joulukuusi hongkongilaisessa kahvilassa joskus marraskuussa. Meistä se oli kaikesta rujoudestaan huolimatta soma ja suloinen, joten sen myötä toivotamme kovasti paljon lahjakasta joulua. Samalla vinkkaamme kaikille joulufaneille, miksi kannattaa hamstrata heti joulun jälkeen paljon joulukoristeita ja tehdä ensi vuodeksi ihan vähän mahtavampia somisteita. Nämä ovat megasuuresta kauppakeskuksesta, mutta sopivat malliksi tavalliseenkin joulukotiin.

  photo ebceaab5-a302-488f-ba95-46e9a1d4804d_zps90goz691.jpg

Me vietämme joulua epätavallisissa tunnelmissa, koska emme tähän hätään muista ainuttakaan aattoa, jolloin on ollut näin täydellisen syksyinen sää. Oikeiden valokuvamallien tapaan hytisemme pikkuruisen lammen laiturilla ja ihmettelemme, eikö näitä kuvia voisi ottaa keskellä kesää. Tai niin no joo, laulun mukaanhan se on tullut talven keskelle...

 photo b2f25864-5145-4492-929a-46b23c477b10_zpsxudpofen.jpg 


maanantai 14. joulukuuta 2015

14.12. Laatikossa kotiin

 photo a96d8ec0-5327-4cfc-81f3-833acc9929cd_zpswwvvpbup.jpg

Hongkong on mennyttä maailmaa ja olemme palanneet takaisin pahvilaatikossa. Sen siitä saa, kun tekee liikaa ostoksia: enää ei mahdu paluulennolle kuin rahtitavarana.

Meiltä on kysytty, että miksi ihmeessä näimme kaiken vaivan ja matkasimme maapallon toiselle puolelle (no ei ihan). Syy on yksinkertainen. Siellä sijaitsee The Hong Kong University of Science and Technology. Oikein mainio paikka, vaikka ei varsinaisesti mikään turistikohde. Wikipedian mukaan campusalue on 60 hehtaarin kokoinen eli ei siis mikään ihan pikkuruinen alue ja opiskelijoita siellä on vaatimattomasti noin 12 000. Kävimme Wikipediassa varastamassa kuvan alueesta. Tämä ei siis ole mikään lomahotelli Kanarialla vaan ihan oikea opinahjo Aasiassa. Osa rakennuksista on asuntoloita, osa luentosaleja ja kaikenlaisia tutkijankammioita. Paikasta toiseen voi mennä pitkin portaita tai sitten voi valita hissin. Kannattaa olla tarkkana. Osa hisseistä vie vain parillisiin kerroksiin, osa vain alimmasta kerroksesta 11. kerrokseen ja osa vain muutaman kerroksen verran. Mutta jännittävää se oli!

 

Otimme toki itsekin maisemakuvan, jolla yritämme osoittaa, että korkeuserot ovat kohtalaiset. Meri on sininen, opiskelijoilla on mainio jalkapallokenttä ja rantakin näyttää melkein siltä, että siellä voisi uida, onhan lahden nimi Clearwater Bay.

 photo 93544901-969b-4fd4-9544-2151bb92aaf7_zpsulo3rz8x.jpg


Yliopisto on melko nuori, 1990-luvun alussa perustettu. Nähtävästi arkkitehti arvosti Alvar Aaltoa, koska jossain sisäpihalla avautui tällainen maisema. Tai siis oikeastaan löytyi, jos katsoi ylöspäin. Paimion parantolassa on melkein samanlainen näkymä, joten meille tuli heti suomalaiskansallinen olo.
  photo c85c4509-d0c9-43ad-a67a-0acdeddf87c9_zpsecuxslyf.jpg

Ja syytä olikin, sillä olimme ainoat länsimaalaiset ja kaiken lisäksi selkeästi paikalle kuulumattomat henkilöt. Osuimme yliopistolle valmistujaispäivänä, jolloin koko  alue täyttyi onnellisista nuorista, jotka olivat saaneet viittansa ja kulmapiponsa ja diplominsa tai mikä se todistus heillä nyt onkaan. Jokainen oli käsittämättömän iloinen ja kannisteli isoa kukkakimppua, johon oli ujutettu valmistujaisasuun puettu pehmonalle. Tuntui siltä, että jokaisen suihkulähteen ja kauniin maiseman luona otettiin valokuvia ja perhekunnittain koettiin syvää onnea siitä, että nuori oli valmistunut yliopistojen paremmuusjärjestyslistalla opinajosta, jonka sijaluku on 28. Ei paha, jos ajattelee, että yliopistoja maailmalta löytyy tuhansittain. 

  photo 196122fd-21d5-418c-a9d5-fe7c1608774a_zpseqfj51fx.jpg

Pyydämme syvästi anteeksi kaikilta kuvassa esiintyviltä henkilöiltä. Ettepä olisi ikinä arvanneet, että päädytte blogiimme. Haluamme korostaa, että ette ole mukana ivailumielessä, vaan siksi, että halusimme muistaa palan siitä tulevaisuudenuskosta, joka väreili ilmassa.






sunnuntai 6. joulukuuta 2015

6.12. Ihmisiä Hongkongissa


  photo 0174fc06-6e70-475e-b45a-3187e5f404ee_zpsjupecofg.jpg

Olemme tähän blogiin kuvanneet vain muutamia mieleenpainuvimpia paikallisia kansalaisia, joilla ei ole aavistustakaan siitä, että he ovat päätyneet nettiin. Anteeksipyyntömme, jos tunnistatte itsenne. 

 photo d4ab5cca-c5a0-4c2e-ba21-a9aa1574042e_zpsdsg0edc7.jpg

Ensimmäinen ja varmasti tärkein on herra Lakaisimenhuiskija. Hän oli tavallisesti iäkkäänoloinen ja ehkä hieman äkäinenkin herra, jonka ansiosta emme koko matkan aikana nähneet kuin kolme roskaa. Puista pudonneet lehdet lakaistiin pois jalkakäytäviltä melkein jo ennen kuin ne edes ennättivät koskettamaan maan pintaa.

Toki hänestä löytyi myös naispuolinen versio:

 photo 90e076ba-95cb-4ad9-bb22-8e9a30238631_zpsvnjwfiit.jpg

Päivällä puistoissa oli muutamia turisteja, satunnaisia hölkkääjiä ja isoäitejä tai hoitajia lasten kanssa. Mukana matkassa oli yleensä runsaasti rekvisiittaa potkumopoista piknikhuopiin. Lapsille ei puhua höpötetty koko aikaa, yleensä kiellot osoitettiin teoilla eikä sanoilla. Tämänkin soman lapsosen yritykset juoksennella ympäriinsä estettiin ottamalla napakasti kiinni kädestä ja johdattamalla alaikäinen sinne, minne oltiin alunperinkin menossa.

 photo 3c4e3f42-f631-4fdd-ada5-7e3298c28f57_zps1bmwxrz4.jpg

Pikkulasten lisäksi puistossa istui ikäihmisiä hoitajineen. Tuo etualan mummo katsoi Pirjoa muutaman kerran suorastaan murhaavasti, mutta ei muuten vaikuttanut miltään senioriterroristilta. Kaikki näkemämme hoitajat tai seuralaiset, mitä he nyt sitten olivatkin, olivat selkeästi ei-kiinalaisia eli kotoisin todennäköisesti sellaisista maista kuin Sudan tai Libya (voivat ne olla jotain muitakin, nuo nyt tulivat ensimmäisinä mieleen). Siellä puistossa istuessamme  mietimme, onko jossain lähistöllä noin 50-kerroksinen talo vanhainkoti, jossa on esimerkiksi 5000 vanhusta asumassa.

  photo e016b951-63c2-441e-9c9b-96e9a3c0348e_zps0hfjuydr.jpg

Mieleenpainuvin kaikista näkemistämme ihmisistä oli kuitenkin tämä herra Puistomyrkyttäjä. Ensimmäisellä kerralla hänet kohdatessamme emme tajunneet, että kyse on jostain vaarallisesta aineesta, mutta seuraavan kerran miehen lähestyessä puistonvartija tuli häätämään meidät pois. Samalla hän toki käski kaikki muutkin poistumaan paikalta, ei vain tyhmiä turisteja. Myrkyttäjän oma suojavarustus oli sen verran heppoinen, että täytyy toivoa, ettei se myrkky oikeasti ole kovin vahvaa. Kuitukankainen takki ja hengityssuoja eivät aikuisten oikeasti suojaa, jos aine on vaarallista.

Huomatkaa muuten puissa olevat laput: hongkongilaisissa puistoissa kaikki puut on nimetty tai vähintäänkin numeroitu. 

 photo 25476a45-fb5e-46f7-bae8-040152acb99f_zps082zvffc.jpg


 

tiistai 1. joulukuuta 2015

1.12. Kylttien luvattu kaupunki

 photo cded55fe-fdcf-4251-8f40-31813bfa6121_zpssswbmjo9.jpg

Me täällä taas, kalpeina kuin lakanat.

 photo 947cc72e-75cc-4384-b8ba-3c6559669c79_zpsv2qoda13.jpg

Hongkong on täynnä erilaisia kylttejä, joissa varoitetaan ja kielletään ja melkein uhkaillaankin. Tavallisin varoitus oli muistutus siitä, että lattia saattaa olla liukas. Ongelmaksi muodostui se, että koska asiasta oli lappusia kaikkialla, ei niihin jaksanut suhtautua vakavasti. Emme silti ole liukastuneet kertaakaan.Tässä kokonaan ulkomaankielellä olevassa lappusessa tosin ei varoitella kadusta tai lattiasta vaan todennäköisesti siinä kielletään varastamasta mainioita bambutelineitä. Tai voi tässä tietysti lukea, että katu suljettu tai varokaa putoilevia rakennusmiehiä. Tai ehkä siinä kerrotaan, että illalla on tanssit haitarinsoiton tahdissa, tervetuloa.

  photo a003a9bb-643f-4b51-9eee-43686a2c2adb_zpspkt0jarn.jpg

Toinen aika tavallinen huomautus oli tupakointikielto. Kun Suomessa sanotaan korkeintaan että soo-soo, saa Hongkongissa jopa 5000 paikallisen dollarin suuruisen sakon. Kun tarkasti mietimme, niin emme muista nähneemme kuin muutaman tupakoitsijan. Näitä kieltokylttejä on yleisölle tarkoitetuissa wc-tiloissa, hisseissä, erilaisissa auloissa ja metrossa. Meitä ne eivät haittaa lainkaan, koska emme savuttele.

  photo 7ecce16f-4658-4dbe-9c3f-ce7621877a7a_zpskj4aqufj.jpg

  photo 39f762d9-549b-4af9-a940-25c14aeb0057_zpsfagi1g5h.jpg

Hassunhauskoihin kieltoihin voidaan liittää  tämä lintujen ruokkimisesta vakavasti varoittava kyltti. Sakkoja voi saada 1500 paikallisen dollarin verran. Sen sijaan kalojen tai kilpikonnien ruokkiminen ei nähtävästi ole sakon arvoista. Linnut löytyivät paikallisesta ilmaisesta pikkuruisesta eläintarhasta, jota myös nimellä Hong Kong Zoo kutsuttiin. Siellä oli myös erilaisia apinoita epämukavanoloisen ahtaissa häkeissään.

  photo b4155091-990c-4d76-99ab-09e4ab70a3ca_zpstvesu6oo.jpg

Mutta kaikkien kieltojen keskellä Hongkongissa osataan vähän iloitella. Kaupungin keskellä olevassa mielettömän rauhallisessa puistossa oli näin leikkisä lajittelupiste roskille. Tosin missään muualla ei lajittelusta tuntunut olevan mitään tietoa.

lauantai 28. marraskuuta 2015

28.11. Epäturismia

 photo 520458e5-22a9-4f8b-bc25-47d110f70e40_zpsyzmqcdan.jpg

Vaikka olemme Hongkongissa turisteina, teemme kaikenlaisia epäturistihavaintoja kuten vaikka sen, että rakentaminen täällä on jännittävä asia. Toisaalla kaupungissa saattoi olla tällaisia monumentaalisia rakennelmia (ihan tarkoituksella emme sano, että rakennuksia): 

  photo 8f4f45fc-3756-48ef-8a5d-c5a971f6adbf_zpspi26ljhx.jpg

Ja toisaalla taas talot olivat hieman vaatimattomampia, mutta sitäkin monimuotoisempia. Kutakuinkin jokaisen ikkunan alla on oma ilmastointilaitteensa, joten itseksemme mietimme, miten hurjasti sähköä kaupunki mahtaakaan vuodessa kuluttaa.

  photo b80258b1-4d75-44ab-ac5a-ec2a923cb046_zps4vw7u33j.jpg

Lisäksi tuntui siltä, että kaikkialla oli meneillään päättymätön rakennusprosessi. Taloja oli huputettu ja kehystetty rakennustelineillä, jotka eivät täytä mitään EU-direktiivejä  (ja miksi pitäisikään, tämä on Aasia). Huterat ja meidän mielestämme vaarallisenoloiset bambutelineet on voitu virittää koko julkisivun peitoksi tai sitten vaihtoehtoisesti vain yhden ainoan asunnon ympärille. Emme ole ihan varmoja, onko näiden telineiden tarkoitus olla turvallisia vai ainostaan tarjota mahdollisuus tehdä töitä yläilmoissa. Putoamisvaara ainakin meidän mielestämme oli enemmän kuin ilmeinen, vaikka työtapaturmaisia rakennusmiehiä ei tämän tästä putoillutkaan jostain kerroksen 65 tienoilta kadulle.

Todellisuudessa emme kertaakaan nähneet ketään keikkumassa missään telineillä, mutta hotellimme viereisellä rakennustyömaalla istuskeli iltaisin lauma potentiaalisia rakentajia. Ainakin heillä oli jonkun antama lupa mennä heiveröisestä työmaaovesta tontin puolelle. Harmi, että meillä ei ole kuvaa tästä alumiiniovesta, jonka kummallakaan puolella ei ollut pätkääkään aitaa. Ehkä se oli vielä tulossa? Tärkein eli rakennustelineet löytyivät kadunvarresta valmiina käyttöön.

 photo 9cfb1362-8465-4664-8444-86e2a86ddf5a_zpsdnjx6jgz.jpg

  photo 09700b61-7585-4672-a454-0470678c7985_zpsysmzrsdf.jpg

 photo f074551b-4561-4483-b8bf-92264b871946_zpsbph6u7jt.jpg
 Luulisi, että rakennusmiehiä telineillään joskus huimaisi, kun jo oman hotellihuoneemme (kylpyhuoneen) ikkunasta alaspäin otettu kuva näyttää näin pelottavalta. Piha ja maanpinta ovat tuolla alhaalla jossain.

 photo a42e3449-d8a8-44d9-81bf-268ca7c6e58a_zpsrcmlnuoz.jpg

Pikkuisena pikanttina yksityiskohtana hotellimme hissin numerotaulu. Kuten huomaatte, kerrosta 13 ei ole lainkaan, sillä kukapa taikauskoinen siellä haluaisi majailla. Uteliaille tiedoksi, että me emme halunneet huonetta kerroksesta 12 eli tuosta pinkistä ladyjen kerroksesta. Se tuntui vähän liian tyttömäiseltä meille.

 photo 1a8be214-8821-4c08-9ab3-74d8ee268d60_zpsotn4avbo.jpg

Toisena täysin ennalta-arvaamattomana yksityiskohtana esittelemme mysteerikuvan, jonka sisällöstä voisimme melkein järjestää kilpailun, niin omituinen se on. Kyseessä on hongkongilainen (?) tapa välttää seinien maalaamista. Vedetään ulkoseinän päälle muovimainen päällyste, kiinnitetään se nippusiteillä ja kas, siisti ja helposti vaihdettava säänkestävä pinta on valmis. Ei muuta huoltoa kuin pesu 40 asteessa, kepeä venytys ja pinnoite on valmis viritettäväksi uudestaan paikalleen. Ei rumpukuivausta!

 photo bf468956-5afe-4dc0-92da-7df2820b80cc_zpskwuc3swn.jpg

Ai niin, melkein unohdimme suurimman ihmetyksenaiheemme. Emme tiedä, millaiset säilytystilat asunnoissa on, mutta osa asukkaista näytti säilyttävän vaatteitaan ulkona. Tässä kutakuinkin keskikaupunkilaisessa kuvassa ulosripustusvietti on vielä kohtalaisen hyvin hallinnassa, mutta mitä kauemmas keskustasta ajelimme (ja mitä uudempia asuinalueet olivat), niin sitä tavallisempaa oli, että koko garderoobi oli tuulettumassa ikkunan alla.

 photo 824110fc-4a3f-4626-a8de-72e590e4bbfc_zpskipjvhmt.jpg

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

22.11. Siinä se nyt on - Hongkong

 photo ad9e3369-89ca-4eb9-8d1f-ab0055cd429a_zpsbgdvg1zz.jpg

Hiljaiselomme syy näkyy tässä kuvassa. Olemme matkalla emmekä suinkaan millään pikkuruisella reissulla, vaan maailman äärilaidalla melkein putoamassa reunan yli tuntemattomaan.

Hongkong on ulkomaa ja siitä jännittävä paikka, että täällä on paljon ulkomaalaisia. Oikeastaan kaikki tapaamamme henkilöt yhtä lukuunottamatta ovat kaikkea muuta kuin suomalaisia. Jo lentokoneessa huomasimme, että jotain on peruuttamattomasti hassusti, koska niin sanotusta matkustamohenkilökunnasta vain yksi osasi kanssamme samaa kieltä, vaikka lensimme tänne Finnairin suoralla lennolla Helsingistä. Pääosin keskustelua käytiinkin ns. tankeroenglannilla, koska lentoemäntien kotikieli oli kiina mandariinilla tai ilman. Sitä me emme ymmärrä sanaakaan.

Matka kesti yli yhdeksän tuntia. Lähdimme suunnilleen keskiyöllä, mutta olimme vasta myöhään iltapäivällä perillä, sillä Hongkongin aika on kuusi tuntia meidän aikaamme edellä. Menetimme siis neljäsosan vuorokaudesta! Sitä ei kuulemma korvata ennen kuin palaamme takaisin. Vaikka meidän mielestämme oli uskomattoman myöhäinen aika syödä, niin jo ennen Venäjän ilmatilaan sujahtamista tuotiin eteemme päivällinen. Siis juuri siihen aikaan, kun olisimme halunneet nukahtaa kaikessa rauhassa. Emme tarkemmin erittele aterian sisältöä, koska lentokoneruoka on aina omanlaistaan, mutta suosittelemme tilaamaan jonkun kivan erikoisruokavalion mukaisen aterian. Silloin sen saa eteensä paljon aikaisemmin kuin muiden tusinatuotteet.

Syömisen jälkeen yritimme nukkua, mikä ei ollut mikään ihan helppo teko, koska puoli-istuvassa asennossa on hankala saada itseään väännettyä luontevaan uniojennukseen. Onneksi meillä oli mukanamme mainio niskatyyny (maksamaton mainos) eli tässä kuvassa näkyvä putkilo. Sen sai kierrettyä vaikka minkälaiselle rullalle tai puolirusetille. Huonona puolena on se, että tätä ei saa tyhjennettyä ja taiteltua pikkuruiseen tilaan, mutta käyttömukavuuteen (ja kepeään niskaan) verrattuna se on pieni murhe.

 


 
Lähtiessämme Suomi näytti armaimmat äidinkasvonsa eli lämmintä oli muutama aste, viima oli vinkuva ja kaiken kattoi harmaa lohduttomuus. Perillä meitä odotti lehmänhenkäystä muistuttava kostea lämpö, huikean suuri lentoasemahalli ja melkein riehakas auringonpaiste. Ihan uutena matkustuskokemuksena teimme maahantuloilmoituksen, jonka ojensimme tuimakatseiselle passintarkastajalle ennen kuin pääsimme lähellekään matkatavaroitamme. Eurooppa ja sen rajattomat rajat olivat muisto vain.

Tässä vaiheessa lienee rehellisintä kertoa, että eksyimme muutaman kerran valtavassa hallissa, koska logiikkamme ei ole ihan samanlainen kuin kiinalaisilla. Loppupelissä tajusimme, että oikeastaan olimme koko ajan olleet juuri siellä missä piti, mutta nuolet eri suuntiin hieman hämäsivät. Vähän kuin olisi ollut flipperin kuula pingahtelemassa edestakaisin sinne ja tänne, sellainen on Hongkongin kansainvälinen lentokenttä kaikkine oikopolkuineen ja junayhteyksineen kaukaisimmista saapumispaikoista kohti laukkujen liukuhihnaa. Ei siis pidä lukea kaikkia kylttejä ja nuolia, vaan pitää miettiä, mitä itse on aikeissa tehdä. Keskity olennaiseen ja unohda se, että joku muu on mahdollisesti tuomassa maahan laukkukaupalla tullattavaa.

Matkaa varten pukeuduimme rennosti, mutta somasti. Hello Kittyt pinkillä pohjalla sopivat mielestämme varsin hyvin niin nukkumiseen kuin lentokoneesta laskeutumiseen. Näissä asuissa ei yksinkertaisesti voi näyttää ryppyiseltä ja nuupahtaneelta, vaikka olisi juuri valvonut vähän yli toista vuorokautta. Juuri niin - emmehän me siellä koneessa oikeastaan nukkuneet, kunhan nukahtelimme.

Mutta tästä seikkailu vasta alkaa!



  photo 478dd34d-d29f-4920-9fb4-cbd578c3d73e_zpsfjgdkrr8.jpg