27.12. Välipäivien viherrystä

Jotkut ideat eivät ole hyviä ja jotkut ovat suorastaan surkeita. Viimeksimainittuihin laskisimme Purjon asuvalinnan. Ei ole mitään järkeä yhdistää tähtikuvioisia housuja ilmapallokuvioiseen tunikaan. Kokonaisuus on juuri niin silmiäkirvelevän kirjava kuin kuvasta näkyy. Pirjo sentään onnistui astetta paremmin, vaikka ruohonvihreän yhdistäminen tummaan persikansävyyn ei ehkä ole se juttu, josta tullaan muotipiireissä  kevään aikana kohisemaan. 

Syytämme kuvan räikeistä väreistä epäonnistunutta kuvanmuokkausta ja tiedämme valehtelevamme jo ennen kuin lauseen viimeistä pistettä on naputeltu näytölle.

24.12- Jouluna saa kimaltaa

Täällä me nyt hohdamme kilpaa joulupallojen kanssa. Meillä saattaa nyt olla paljetteja enemmän kuin laki sallii, mutta väliäkö tuolla. Joka tapauksessa voitamme hohtavuudessa ainakin muutaman joulupallon, joten mikäpä tässä on odotellessa joulupukkia. 

Samalla käytämme tilaisuutta hyväksemme ja toivotamme kaikille oikein ratkiriemukasta joulua!

23.12. Vähän jo jännittää

Kuva on suttuinen ja vähän hämärä, mutta niin on tämä päiväkin. Monta tuntia on jo jännitetty, että onko niitä tonttuja ikkunoiden takana, mutta siellä näkyi vain yksi metsämies. Hän etsi karannutta koiraansa, mutta ei kertonut meille, miksi uskoi sen löytävän takapihaltamme. No nyt tiedämme ainakin yhden, joka ei tule saamaan ainuttakaan lahjaa huomenna!

22.12. Piiri pieni pyörii

Lauantai ja pakkaspäivä, mikä sen mukavampaa kuin laittaa pieneksi polskaksi melkein jo ovella olevan joulun kunniaksi. Huomenna haetaan kuusi ja ylihuomenna jännitetään, onko oltu kilttejä.

21.12. Tänään tämmöistä

Ilmassa on jo pientä joulunodotusta, joten tonttuja hämätäksemme puimme punaiset housut ja punahihaiset paidat. Jos tontut nyt näkevät meidät, niin on pieni mahdollisuus, että he kuvittelevat meidänkin olevan tarkkailutehtävissä. Koskaan ei tiedä, missä kilttejä lapsia kohtaa! Housut ovat trikoota, mutta puserot ovat joustofroteeta.

20.12. Kolme pientä elefanttia ja pari apinaa

Joskus meillä on kavereita käymässä ja silloin riehutaan oikein kunnolla kuten kuvasta näkyy. Meillä on samasta kankaasta ommellut puserot, Purjolla tunikamallina ja Pirjolla tavallisena suorana versiona. Iloinen ystävämme ei puseroista välitä, hänelle riittää mahdollisimman leveä hame.

19.12. Tänään yritämme sulautua tapetteihin

Tai oikeastaan yritimme löytää jotain tapettien kultakuvioon sointuvaa, mutta Pirjo päätti itsepintaisesti pukeutua pallopaitaan, jossa on vain muutama kullankeltaiseen vivahtava pallukka. Se hänelle suotakoon, koska pianhan on taas aika koristella joulukuusi ja tämä joustofroteepaita tuo jotenkin mieleen iloksemme ripustettavat pallot. Purjo sen sijaan suoriutui tehtävästä mainiosti ja tämä okranruskean ja sinapinkeltaisen sävyinen valeliivihame on melkein samaa sävyä kuin tapetin kuvio. 

Ai että mikä valeliivihame? No semmoinen mekko, johon on ommeltu trikookankaasta hihat, jolloin yksi vaate näyttää kahdelta.

18.12. Jos olisi kuusijuhla

niin me menisimme näissä asuissa. Tärkeintä on se, että olalla pitää olla kunnon röyhelöt, värin pitää olla pinkki ja jos mahdollista, niin pieni kimalluskaan ei ole ollenkaan pahitteeksi.Pirjon mekkoon on silitetty tuollainen mukava kukkakuvio, mutta meillä ei ole aavistustakaan siitä, kestääkö se pesussa vai ei. Yritämme olla läikyttämättä mehua, jotta ei tule yllättävää pesutilannetta ainakaan tänään!

17.12. Nykyisin kankailla on nimet

Kauan sitten Anttilan postimyyntiluettelosta saattoi valita ostoslistalle pyjaman nimeltä Helena tai villapaidan, joka löytyi katalogista nimellä Rauno. Tietenkin syynä oli se, että siihen aikaan  ostokset tehtiin moninumeroisen lukusarjan avulla, jotta keräilijä saattoi etsiä kaiken tarvittavan järjestyksessä järkyttävän mittaisilta hyllyiltä. Sillä viehkolla tuotenimellä saatettiin vielä varmistaa, että oikeastiko Kalevi Vähä-Rättälänjärvi on tilannut Kaiho-valoverhot vai sittenkin uistinsarjan. 

Nykyisin kankailla on vähän samalla tavalla eli ne eivät ole enää ruusukuvioista trikoota, ne ovat nyt Juhannusruusu tai Pikkuruusu. Meilläkin Pirjon paita on ommeltu Isoäidin neliöistä, joka siis on kangas, ei virkattuja palasia. Purjon paitakankaan nimeä emme muista, mutta se on todennäköisesti Onnenlintu tai Paratiisisilintu tai jotain kuvioita kuvastavaa sen sijaan, että sitä pitäisi tilata koodilla 7745632 vihreä. Mutta olipa kankaalla nimeä tai ei, siitä saa aika usein tälläisen lämpöisen vaatekerran.

16.12. Se suuri ostospäivä

Me emme käyneet kaupoissa ostoksilla, mutta uutisten mukaan tänään väkeä on tursunnut kaikissa mahdollisissa myyntipaikoissa ihan riesaksi asti. Ei tosin riesaksi kauppiaille, vaan niille muille ostajille, jotka keksivät kaikki samaan aikaan, että juuri nyt olisi oikea aika rynnätä ostamaan dronet, puiset junaradat ja paitulit pois kaupoista sopivasti ennen tulevan viikonlopun alennusmyyntejä. Jokainen tiedostava asiakas osaa tänä jouluna vältellä kaikkea mahdollista muovista, joten mekin olemme vähän katsoneet peiliin. Totta, muoviahan sieltä näkyy! Asiaa ei paranna yhtään Purjon ankkurikuvioinen paita tai Pirjon pusero, jossa saattaa olla kuviona palanen koralliriuttaa tai jotain muuta uhanalaista ekosysteemiä. Olemme turmion tiellä!

15.12. Kukkamekkoa pukkaa

Joulukuu hipsutti puoliväliin ja kaivoimme kaappien kätköistä esille kukalliset mekot muistuttamaan siitä, että enää ei ole kuin vähän yli puoli vuotta juhannukseen. Pirjon liivihame on ns. käsityöpuuvillaa eli kangasta, jota saa pesun jälkeen olla silittämässä koko ajan, mutta näin nukkekäytössä se on ihan mukava materiaali. Purjolla puolestaan on napakkaan jersey-yläosaan yhdistetty tavallista ohuempaa trikoota, jota on muuten melkoinen kärsimys ommella, mutta sen ruusukuvion ansiosta kankaalle antaa paljon anteeksi. Purjo näyttää siltä kuin olisi juuri tehnyt läkähdyttävän hikijumpan, mutta tosiasiassa olemme vain ajaneet toisiamme takaa pitkin taloa.

14.12. Ihan kiusallamme

Täysin puhtaasta kiusaamishalusta esittelemme tänään uimapukuja, vaikka kaikki sääennustajat kilvan kyselevät, että missä viipyy talvi, missä oikein on seuraava lumisadealue. Me emme tiedä emmekä voisi vähempää välittää. Me menemme nyt uimaan mahdollisimman lämpöiseen altaaseen ja lillumme siellä lumpeenkukkien lailla juuri niin pitkään kuin haluamme. Eli suomennettuna aika lailla kauan.

13.12. Posti uusii palvelujaan

Kaikkein uusin Postin palvelu on sellainen, jossa meille lähetetty paketti viedäänkin johonkin muuhun postitoimipaikkaan kuin siihen lähimpään ja tutuimpaan. Valitaan vielä sellainen asiointiposti, joka on avoinna mahdollisimman lyhyen aikaa ja joka on niin kaukana, että sieltä ei saa pakettia kotiinsa edes maksullisella kotiinkuljetuksella. Kun asiasta reklamoi Postia kysyen, että oikeastiko meidän pitää noutaa se paketti kauempaa kuin se on lähetetty, niin postin lämminhenkinen vastaus on, että näin joulunaikaan paketti saatetaan toimittaa noudettavaksi myös muualle kuin lähipostiin, mutta ei koskaan yli 50 km matkan päähän. Paitsi ehkä Lapissa. 

Kaukana ovat ne auvoisat ajat, kun sai käsiinsä pakettikortin ja saattoi mennä postitoimipaikasta lähetystä noutamaan. Nyt Posti todella tuntuu arpovan, minne paketit vie ja sitten kiusallaan tuumaa, että jos et viikossa omaasi nouda, niin se on sitten voi-voi. Kuitenkin paketin lähettäjä on maksanut postimaksun siitä, että lähetys menee mahdollisimman lähelle osoitekortissa lukevaa vastaanottajaa eikä suinkaan jonnekin postiauton kuljettajaa sillä hetkellä miellyttävään määränpäähän.

Tuohtumuksen syvimmällä hetkellä valitsimme nämä suunnilleen haalean oliivinvihreän sävyiset asut, jotka on taas kerran ommeltu jonkun toisen ompelutöiden jämäpaloista. Meille nämä kelpaavat vallan mainiosti.

12.12. Jotain oranssia, jotain eläimellistä

Kuvassa olemme mainiosti onnistuneet kätkemään sen, mitä piti esitellä eli nämä puseroiden eläimet. Purjon paidan etumuksen kala on kutakuinkin tunnistettavissa, mutta Pirjon puput on onnistuttu jemmaamaan niin, että niitä ei tunnista, jos emme asiasta kertoisi. Eläinkuviot ovat varsin suosittuja, sillä meilläkin on ollut ties mitä kettuja, kanoja, leijonia, tiikereitä ja koiria lehmistä ja lampaista puhumattakaan. Dinosauruksenkin muistamme ainakin kerran vierailleen vaatteessamme, mutta toistaiseksi sarvikuonot ja porot ovat pysytelleen poissa samoin kuin käärmeet. Ja hyvä niin!

11.12. Kahta mieltä

Joidenkin mielestä musta ei ole sopiva väri nukenvaatteisiin, mutta me emme oikein osaa päättää, mitä mieltä olemme. Ainakin Pirjon röyhelöolkainen tunika näyttää synkkyydestään huolimatta aika lailla mukavalta. Purjo valitsi omaan mekkoonsa kanakangasta ja keltaiset resorit, joiden piti korostaa mustan mustuutta, mutta kävikin niin, että keltainenhan se korostuikin. Jotenkin näissä nyt tuntuu tulevan sellainen moderni olo.

10.12. Näissä tarkenee

Hupullinen haalari on ylellisyyttä, kun pakkanen alkaa hiljalleen hiipiä lähemmäs. Tänään satoi vettä, mutta loppuviikoksi on luvassa palelevia varpaita ja vuotavia neniä. Näissä collegekankaisissa asuissa me ajattelimme pärjätä ainakin sisätiloissa. Emme keksi yhtäkään syytä, miksi pitäisi mennä ulos tuuleen, viimaan ja räntäsateeseen.

9.12. Röyhelöt olkapäillä

Ajoittain me heittäydymme muotiin mukaan oikein kunnolla. Jos rimpsut ja röyhelöt ovat se ehdoton juttu, niin olkoot. Me emme esittele ylimääräisiä frilloja mitenkään pienesti, vaan suorastaan hengästyttävän antaumuksella. Näkyä niiden pitää, jos kerran nähdään vaivaa poimuttamisessa ja asettelussa. Nytkin Purjolla on pusero, jonka hihapyöriöön ommelluilla siivekkeillä voi melkein lentää. Pirjo on astetta hillitympi vakosamettiliivihameessaan ja punaisessa puserossaan.

8.12. Olisiko jo avantouinnin aika?

Kuvassa olemme toivottavasti riittävän kauhistuneen näköisiä, koska mielessä ei edes vilahda, että menisimme nyt jääkylmään veteen. Ei etenkään sen jälkeen, kun iltaisten kiljahtelujen lähteeksi paljastui saukko, joka on asettunut saalistamaan lähijokeen. Tavallisesti se söisi vain sammakkoja ja kaloja, mutta mistä se tietää, että emme kuulu kumpaankaan lajiin, joten pysyttelemme etäällä.

Tänään on satanut rippusen verran lunta, mutta kaikella todennäköisyydellä se on huomiseksi kokonaan sulanut. Jotenkin yritämme näillä asuilla manata talvea saapuvaksi, jotta pihan kaikenlaiset kaivannot ja rupsahtaneet pensaat peittyisivät söpöön lumihuntuun.

7.12. Tänään me olemme sinisiä

Tai jos tarkkoja ollaan, niin vaatteemme ovat sinisiä, pehmeitä ja söpöjä. Kangas on velouria ja sopii täydellisesti tällaiseen miedosti lumisateiseen päivään. Meilläkin on portailla nyt kokonaista 1,2 cm tuoretta lunta, joka säätiedotuksen mukaan sulaa huomiseksi. Purjon asussa on tähtihelmainen tunika yhdistettynä rentoihin housuihin, mutta äkkiseltään kokonaisuus näyttää yhtenäiseltä puvulta.

6.12. Joko saa kimaltaa?

Joku muotiguru totesi, että suomalaiseen talvijuhlaan kuuluu liian usein synkkiä, tummia värejä. Siksi me päätimme nyt leikkiä jääprinsessoja ja pukeutua tällaisiin epätalvisiin pastellipaljetteihin. Saattaa olla, että muistutamme ihan vähän joulukuusenkoristeita. Näissä on silti vallan mainiota istua television ääreen seuraamaan miljoonien muiden mukana presidenttiparin kestohymyä tuhansien käteltävien jonon kaartaessa heidän edessään.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

5.12. Harmaaseen päivään harmaita asuja

Otsikossa valehtelimme ihan vähän. On näissä muitakin värejä kuin harmaata, mutta yleisväritys lienee sellainen vähän sumuinen. Pirjon tunikassa seikkailevat joutsenet ja Purjolla perhoset. Pyydämme kiinnittämään erityistä huomiota siihen, miten taitavasti kuviot kerrankin ovat asettuneet etukappaleille.

4.12. Pinkkiä ja turkoosia

Joskus ideat yksinkertaisesti ovat huonoja. Pöllöllinen paita ja tähtihousut ei ole hyvä yhdistelmä, vaikka sävyt miten osuisivat suunnilleen samaan suuntaan. Toisaalta paita, jossa osa hevosista juoksee pää alaspäin, on sekin omiaan osoittamaan, että suunnittelija ei ajatellut ihan loppuun asti. Yöpukuina  nämä ovat mainiot, mutta muuten aivan liian kirjavat ja levottomat. Tai oikeastaan - kuka voi nukkua pyjamassa, jonka paidassa liihottelee laaja parvi hiirensyöjinäkin tunnettuja saalistajalintuja?

3.12. Leveähelmainen kertaa kaksi

Mitä tehdään silloin, kun tilkkupinossa on leveä, mutta lyhyt kankaanpalanen, jota ei hennota heittää pois (vaikka järki sanoo, että tästä nyt ei ainakaan mitään saa aikaan). Aivan oikein, silloin ommellaan frillahelmainen tunika tai mekko. Koska näissä yläosa on aivan suora, niin lähtötilannekin on väljä. Tähän kun liittää helmaosan, niin saa aikaan juuri tuollaisen Pirjon esittelemän aika lailla liehuvan ja melkein pallomaisen kokonaisuuden. Purjon mekko on astetta maltillisempi leveydeltään, mutta kukkia siinä on muutaman kedollisen verran.

2.12. On meillä tämä toinenkin joulukalenteri

Nykylapsilla on monta joulukalenteria, joten meillekin näitä on nyt hankittu tuplaten. Osasyynä saattaa olla se, että olemme aika lailla persoja makealle tai tarkastiottaen suklaalle. Ja jos vielä tästäkin täsmennetään, niin tietyille suklaalajikkeille. 

Vaatepuolella olemme astetta perinteisempiä kuin eilen eli tonttulakit ovat yksiväriset eikä näissä trikoomekoissakaan ole mitään yllätyksiä. Tarkkasilmäinen huomaa, että Pirjon mekossa raidat ovat vaakasuuntaisia, Purjolla vertikaalisia eli pystyssä-

1.12. Tästä se taas alkaa!

Joulukalenterin on hankittu ja nyt täytyy olla ainakin 24 päivää oikein kiltti, että saa muitakin lahjoja kuin kalenterista löytyvät herkut.

Moderneina nukkeina olemme vaihtaneet yksiväriset tonttulakit kuviollisiin, mutta kyllä näistäkin löytyy kilisevä kulkunen. Liivihameet ja  tonttupäähineet ovat samaa piparkakkukuvioista puuvillaa. Purjon liivihameessa on satiininauhasomiste, Pirjo oli sitä mieltä, että ei sellaista tarvitse, kunhan saa vihreän puseron.

27.11. Samistelua

Haalariinsa voi valita vihreät tai punaiset resorit, mutta puserot ja olkapäälle koristeeksi ommellut napit ovat punaiset. Me emme ole varmoja, kumpi värivaihtoehto on parempi, olennaisempaa on se, että näissä on mukava olla.

24.11. Hannu ja Kerttu

Joskus eli oikeastaan aika usein kankaissa on hauskoja kuvioita. Tässä trikoossa on painettuna kohtauksia Hannun ja Kertun seikkailusta noidan piparkakkutalon läheisyydessä. Mekkoon laitettiin helmaksi flannellia, jotta ei vahingossa osuisi noidan naama keskelle etumusta.

18.11. Tänään on ruudullinen päivä

Yleensä meillä on vaatteissamme kukkia, raitoja, palloja, öhkömönkiäisiä ja paljetteja, mutta tänään valitsimme tällaiset vähän niin kuin klassiset ruudut. Pirjo valitsi puseronsa tismalleen ruutujen värin mukaan hennon persikkaiseksi, mutta Purjo päätti räväyttää ja hänen puserossaan on pinkit kuviot. Mekkojen muoto on klassinen eli lievästi kellottuva A-linja. Tausta"kankaana" on Marimekon kerniä, joka muistuttaa siitä, että jossain vaiheessa taas kukat kukkivat.

17.11. Varaudumme viileään

Iltapäivälehti lupasi järkyttävänhirveää kylmyyttä eli odotettavissa olisi ihan tavallinen marrakuinen sää. Pientä pakkasta, tuulta pohjoisen suunnasta ja jokunen räntäsateenrupsahdus. Me olemme varautuneet viileään näillä collegakankaisilla haalareilla, joissa kieltämättä näytämme vähän naparetkeilijöiltä. Huomatkaa erityisesti Purjon haalarin hupunnauhojen hulmahdus taaksepäin melkein kuin kunnon puhurissa.

16.11. Sumupäivän pastellia

Nykyisin on tapana julkaista niitäkin kuninkaallisten ja päiväkotiryhmien kuvia, joissa ollaan vähän rennommin. Siksi mekin nappasimme tällaisen kuvan, jossa Purjo on kirmaamassa pois heti, kun se on mahdollista. Trikooasut ovat tällaisen pilvisen päivän kunniaksi kepeän pastelliset. Raitakangasta ei ole säästelty, mutta riitti tuohon Purjon tunikaan palanen tähtikuvioitakin.

14.11. Talvi ei ehkä sittenkään olisi hassumpi juttu

Kuvassa olemme asettuneet kuivaharjoittelemaan mäenlaskua kunnon kelkalla. Lunta vain ei ole maassa eikä puussa eikä muuten ole sitä kelkkaakaan, joten moiseen talviriehailuun ei ole vähään aikaan mitään mahdollisuutta. 

Purjolla on vaatekomerossamme hyvin harvinainen tuote eli napillinen hupputakki, joskin pitää huomauttaa, että napit ovat vain koristeena, luotamme tarrakiinnityksen voimaan.                     

12.11. Menisikö jo laittoman puolelle

Tässä kuvassa on ainakin kaksi virhettä. Ensiksi Pirjo mainostaa puserollaan karkkeja ja toiseksi Purjon mekkoon on vangittu luonnonvarainen eläin. Voimme siis todeta, että päivän syntilistamme on saatu täyteen pelkästään pukemalle aamulla vaatteet, joissa on arveluttavia kuvioita. Silti ei kaduta yhtään.

11.11. Vähän nätimpää

Scuba - tuo jokaisen silitystä inhoavan pelastus! Näissä mekoissa on persikanväriä ja kultaa mustalla reunustettuna ja nämä ovat oikeasti ihanat! Pirjolla on hennosti oranssi pitsipusero ja Purjolla jakku, jossa toistuu mekon vähän kermanvalkoinen pohjaväri.

10.11. Pallohelmamekot

Joskus päivä on niin harmaa, että on pakko tehdä vahva vastaisku piristävillä vaatteilla. Näissä on kaiveltu kaapista pallollista flanelia ja kirjavaa trikoota. Tällaisena sumuisena, kalseana päivänä mikään ei lämmitä niin paljon kuin tämmöinen mekko.

9.11. Vihreät viritykset

Dinosaurukset ja sammakot viihtyvät hyvin puseroissa etenkin lämpöisen marraskuun aikaan. Vaikuttaa siltä, nämä veijarit eivät päädy talvihorrokseen ollenkaan. Mekään emme ole aktiivisimmillamme sumuisina sadepäivinä.

Sammakko on aplikoitu ja dinosaurukset ovat digiprinttiä. Eivätkä ne edes ole totta.

31.10. Sumuista

Aamu on niin sumuinen, että päätimme piristää itseämme keltaisilla vaatteilla. Joku tyylikkäämpi ei olisi yhdistänyt näin kukertavia kankaita, mutta meitä ei vähääkään häiritse se, että oranssi, turkoosi ja pinkki kisaavat kilpaa heleän aurinkoisen keltaisen kanssa niin, että silmiä melkein kirveltää. Annetaan kaikkien kukkien kukkia etenkin kun ulkona tuuli ujeltaa ja ilma on täynnä märkiä sumupisaroita.

19.10. Muodikkaasti ekologista

Kun puseroon ei muuten riitä kangasta, niin tehdään sitten hihat ja lopulta takakappalekin jostain muusta kuosista. Näin saatiin käytettyä loppuun niin pöllöt, raidat, norsut kuin tähdetkin. Housujen kanssa oltiin sitten konservatiivisempia ja päätettiin, että niihin käytetään vain yhtä ainoaa kangasta. 

Näin on saatu maailmasta hetkeksi parempi paikka, kun muuten leikkuutähteeksi lajitellut trikoonpalaset saatiin osaksi puseroa.

30.9. Unikot kukkivat

Nämä kukat jaksavat kukoistaa vuodesta toiseen! Unikko on jo todella ikivanha kuosi ja aina vain siitä tehdään vaatteita ja lopputilkuista syntyy meille jos ei ihan mekkoa, niin ainakin mekon miehusta ja helmaankin riittää joskus kukallinen kaitale. Jotenkin Marimekon kuoseissa kokee olevansa aina oikein pukeutunut tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Ja tässä kommentissa kannattaa ottaa huomioon se, että me menemme nukkumaan viimeistään klo 21, joten meillä ei ole koskaan tarvetta pukeutua gaalaillallisille.

29.9 Tänään saa vähän kimaltaa

Pienet juhlat ovat aina paikallaan ja mikä ettei joskus suuremmatkin kalaasit. Koska kimallusaika eli joulu lähestyy hurjaa vauhtia, nappasimme kaapista nämä kultapainatuksella ihanoitetut mekot, joissa on sopivasti syksyinen sävy. Ei siis vielä sellainen leikkisän tonttumainen, vaan aavistuksen verran "pukeutukaa melkein parhaimpiinne ja unohtakaa se huppari" -sävy.

24.9. Pakkasaamu

Tänään talvi yllätti: auton tuulilasi oli aamulla umpijäässä! Siinä sitä sitten rapsuteltiin puhtaaksi ja mietittiin, että nyt on vasta syyskuu. Ihan jäätävän ajan kiusaksi etsimme komerosta lämpimät haalarit ja päätimme, että yritä vain lähelle, kylmä. Meillä on varpaatkin piilossa, joten turha yrittää liki.

18.9. Moottorivoimaa

Autoja, traktoreita, kaikenlaisia moottorikäyttöisiä koneita voi vallan hyvin painaa paitatrikooseen, koska vempaimet ja laitteet nyt sattuvat olemaan mukavia. Paitsi siinä tapauksessa, että renkaat sojottavat kohti taivasta. Ja jos kangasta ei ole tarpeeksi, voi hihoihin laittaa pallokuvioita vähän niin kuin vararenkaiksi.

4.9. Vielä paistaa aurinko

Ylenpalttisen säteilyn estämiseksi laitoimme lierihatut päähän. Tuulen varalta Purjon hatussa on kuminauha leuan alla ja Pirjolla on hatussa napakka resori pitämässä päähinettä päässä. Pirjon liivihame on retroa kierrätyskangasta (ennenmuinoin jonkun verho, sittemmin liivihame ja reunojen jämäpaloista tämä mekko), Pirjo sen sijaan luottaa yksisarvisten voimaan.

24.8. Kuiskuttelua

Meillä on todennäköisesti jotain salaista juteltavaa, koska Purjo kuiskuttelee Pirjon korvaan asioita, joita muille ei koskaan kerrota. Asut ovat hämäävästi melkein samanlaisia, mutta oikeastaan hihojen resoreissa on näkyvissä selkeä ero. Jos siis osaa katsoa.

19.8. Tänään tämmöistä

Tänään asut ovat niin tavalliset, että Pirjokin heilauttaa kättään sen merkiksi, että tosissasiko kuvaat jotain näin tylsää. Purjon paidassa kipittävät leppäkertut ja Pirjon puseron voisi väittää enteilevän sadetta. Ainoa valopilkku ovat oikeastaan nuo keltaiset resorit, punainen tai valkoinen olisi ollut paljon todennäköisempi valinta.

17.8. Ovatkohan nämä liian laimeita?

Ensin sitä innostuu jostain heleästä väristä tai kivasta kankaasta ja haluaa siitä asun, mutta lopputulos onkin jotenkin väkinäinen, vähän kuin trikoosta olisi kuitenkin unohtunut pohjaväri pois. Jotensakin sellainen tunne meillä näiden vaatteiden kanssa on, koska mikään ei ole oikeastaan vialla, mutta jotain puuttuu. Purjon puuvillahaalarissa on ainakin kymmenen muodikasta yksisarvista ja Pirjon puserossa on jäätelöpalloja muistuttavia kuvioita. Emme suosittele kumpaakaan asua sellaiselle, joka pitää punajuuresta, mansikasta tai muista mahdollisesti massiivisia tahroja aiheuttavista syötävistä.

15.8. Monta riviä eläimiä

Sama kangas, samat kuviot, mutta eriväriset resorit ja housut. Näin helposti saadaan liukuhihnatyönä ommellut asut ihan erilaisiksi. Pirjolle tehtiin vielä pottamallinen pipo samasta kankaasta ja kas - olemme niin 80-lukulaisia, että itseäkin hirvittää.

14.8. Oranssi

Niin varmasti kuin syksy tuo tullessaan sinapinkeltaiset ja viininpunaiset vaatteet, niin myös poltettu oranssi tai okra tunkeutuu vaatekomeroon. Koska olemme nukkeja, voimme käyttää vaatteita, joissa on epätavallisia eläimiä, tässä tapauksessa tyylitelty siililauma. Yhtään isommissa vaatekappaleessa nämä saattaisivat näyttää suorastaan pelottavilta.

11.8. Sinapinkeltaista

Kyllä, taas tänä syksynä se saapuu kauppoihin tai oikeastaan saapui jo eli sinapinkeltainen. Väri, joka ei oikeastaan sovi kenellekään, mutta jota sinnikkäästi meille halutaan myydä. Meillä sitä on paidan kuvioissa ja tunikan rimpsuhelmassa. Näin pieninä annoksina se on jotensakin siedettävää, mutta kokonaisena vaatteena - ihan oikeasti, se on pelkkä suunnittelijoiden juoni saada hankkimaan uusi vaate, joka voisi olla tummanpunainen, mutta kun se väri myytiin jo loppuun, niin tehtiin jostain varastojen kätköistä löytyneestä värivirheellisestä erästä tällaista keltaista.

Ja sinulle, joka väität, että väri on täydellinen ja ihana: hanki silmälasit tai sellainen ystävä, joka uskaltaa sanoa sinulle totuuden!

9.8. Uimapukupäivä

Jos tuuli voi olla samettia, niin tänään se sitä oli. Kuumuuskaan ei tuntunut niin lannistavalta, kun paahde paineli pitkin peltoja ja teitä tuulen mukana vieden hyttyset ja paarmat mukanaan. Me etsimme kaapista uimapuvut, joissa on vaihteeksi vähän tummempi väritys. Kuvioina on iloinen kalastaja ja viekkaanoloisia kettuja.

8.8. Kukkatunikat

Kukkia on nyt kaikkialla vaatteissa ihan kuin helle olisi sekoittanut suunnittelijoiden pään kokonaan. Tietenkin me tiedämme, että tämän syksyn asut on suunniteltu jo aikaa sitten ja ommeltu todennäköisesti jo vuosi sitten, mutta joka tapauksessa tuntuu siltä, että kuumuuden nuupauttamat kukat ovat vaihtuneet kankaiden kuosiloistoon. Näissä tunikapituisissa mekoissa on ruusuiksi tulkittava kuosi, vähän tuollaista tyyliteltyä kukkaloistoa. Syksyn mallistoista löytyy runsaasti pioneja, astereita ja kehäkukkia, joten kukkikaa tekin riehakkaasti.