lauantai 28. marraskuuta 2015

28.11. Epäturismia

 photo 520458e5-22a9-4f8b-bc25-47d110f70e40_zpsyzmqcdan.jpg

Vaikka olemme Hongkongissa turisteina, teemme kaikenlaisia epäturistihavaintoja kuten vaikka sen, että rakentaminen täällä on jännittävä asia. Toisaalla kaupungissa saattoi olla tällaisia monumentaalisia rakennelmia (ihan tarkoituksella emme sano, että rakennuksia): 

  photo 8f4f45fc-3756-48ef-8a5d-c5a971f6adbf_zpspi26ljhx.jpg

Ja toisaalla taas talot olivat hieman vaatimattomampia, mutta sitäkin monimuotoisempia. Kutakuinkin jokaisen ikkunan alla on oma ilmastointilaitteensa, joten itseksemme mietimme, miten hurjasti sähköä kaupunki mahtaakaan vuodessa kuluttaa.

  photo b80258b1-4d75-44ab-ac5a-ec2a923cb046_zps4vw7u33j.jpg

Lisäksi tuntui siltä, että kaikkialla oli meneillään päättymätön rakennusprosessi. Taloja oli huputettu ja kehystetty rakennustelineillä, jotka eivät täytä mitään EU-direktiivejä  (ja miksi pitäisikään, tämä on Aasia). Huterat ja meidän mielestämme vaarallisenoloiset bambutelineet on voitu virittää koko julkisivun peitoksi tai sitten vaihtoehtoisesti vain yhden ainoan asunnon ympärille. Emme ole ihan varmoja, onko näiden telineiden tarkoitus olla turvallisia vai ainostaan tarjota mahdollisuus tehdä töitä yläilmoissa. Putoamisvaara ainakin meidän mielestämme oli enemmän kuin ilmeinen, vaikka työtapaturmaisia rakennusmiehiä ei tämän tästä putoillutkaan jostain kerroksen 65 tienoilta kadulle.

Todellisuudessa emme kertaakaan nähneet ketään keikkumassa missään telineillä, mutta hotellimme viereisellä rakennustyömaalla istuskeli iltaisin lauma potentiaalisia rakentajia. Ainakin heillä oli jonkun antama lupa mennä heiveröisestä työmaaovesta tontin puolelle. Harmi, että meillä ei ole kuvaa tästä alumiiniovesta, jonka kummallakaan puolella ei ollut pätkääkään aitaa. Ehkä se oli vielä tulossa? Tärkein eli rakennustelineet löytyivät kadunvarresta valmiina käyttöön.

 photo 9cfb1362-8465-4664-8444-86e2a86ddf5a_zpsdnjx6jgz.jpg

  photo 09700b61-7585-4672-a454-0470678c7985_zpsysmzrsdf.jpg

 photo f074551b-4561-4483-b8bf-92264b871946_zpsbph6u7jt.jpg
 Luulisi, että rakennusmiehiä telineillään joskus huimaisi, kun jo oman hotellihuoneemme (kylpyhuoneen) ikkunasta alaspäin otettu kuva näyttää näin pelottavalta. Piha ja maanpinta ovat tuolla alhaalla jossain.

 photo a42e3449-d8a8-44d9-81bf-268ca7c6e58a_zpsrcmlnuoz.jpg

Pikkuisena pikanttina yksityiskohtana hotellimme hissin numerotaulu. Kuten huomaatte, kerrosta 13 ei ole lainkaan, sillä kukapa taikauskoinen siellä haluaisi majailla. Uteliaille tiedoksi, että me emme halunneet huonetta kerroksesta 12 eli tuosta pinkistä ladyjen kerroksesta. Se tuntui vähän liian tyttömäiseltä meille.

 photo 1a8be214-8821-4c08-9ab3-74d8ee268d60_zpsotn4avbo.jpg

Toisena täysin ennalta-arvaamattomana yksityiskohtana esittelemme mysteerikuvan, jonka sisällöstä voisimme melkein järjestää kilpailun, niin omituinen se on. Kyseessä on hongkongilainen (?) tapa välttää seinien maalaamista. Vedetään ulkoseinän päälle muovimainen päällyste, kiinnitetään se nippusiteillä ja kas, siisti ja helposti vaihdettava säänkestävä pinta on valmis. Ei muuta huoltoa kuin pesu 40 asteessa, kepeä venytys ja pinnoite on valmis viritettäväksi uudestaan paikalleen. Ei rumpukuivausta!

 photo bf468956-5afe-4dc0-92da-7df2820b80cc_zpskwuc3swn.jpg

Ai niin, melkein unohdimme suurimman ihmetyksenaiheemme. Emme tiedä, millaiset säilytystilat asunnoissa on, mutta osa asukkaista näytti säilyttävän vaatteitaan ulkona. Tässä kutakuinkin keskikaupunkilaisessa kuvassa ulosripustusvietti on vielä kohtalaisen hyvin hallinnassa, mutta mitä kauemmas keskustasta ajelimme (ja mitä uudempia asuinalueet olivat), niin sitä tavallisempaa oli, että koko garderoobi oli tuulettumassa ikkunan alla.

 photo 824110fc-4a3f-4626-a8de-72e590e4bbfc_zpskipjvhmt.jpg

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

22.11. Siinä se nyt on - Hongkong

 photo ad9e3369-89ca-4eb9-8d1f-ab0055cd429a_zpsbgdvg1zz.jpg

Hiljaiselomme syy näkyy tässä kuvassa. Olemme matkalla emmekä suinkaan millään pikkuruisella reissulla, vaan maailman äärilaidalla melkein putoamassa reunan yli tuntemattomaan.

Hongkong on ulkomaa ja siitä jännittävä paikka, että täällä on paljon ulkomaalaisia. Oikeastaan kaikki tapaamamme henkilöt yhtä lukuunottamatta ovat kaikkea muuta kuin suomalaisia. Jo lentokoneessa huomasimme, että jotain on peruuttamattomasti hassusti, koska niin sanotusta matkustamohenkilökunnasta vain yksi osasi kanssamme samaa kieltä, vaikka lensimme tänne Finnairin suoralla lennolla Helsingistä. Pääosin keskustelua käytiinkin ns. tankeroenglannilla, koska lentoemäntien kotikieli oli kiina mandariinilla tai ilman. Sitä me emme ymmärrä sanaakaan.

Matka kesti yli yhdeksän tuntia. Lähdimme suunnilleen keskiyöllä, mutta olimme vasta myöhään iltapäivällä perillä, sillä Hongkongin aika on kuusi tuntia meidän aikaamme edellä. Menetimme siis neljäsosan vuorokaudesta! Sitä ei kuulemma korvata ennen kuin palaamme takaisin. Vaikka meidän mielestämme oli uskomattoman myöhäinen aika syödä, niin jo ennen Venäjän ilmatilaan sujahtamista tuotiin eteemme päivällinen. Siis juuri siihen aikaan, kun olisimme halunneet nukahtaa kaikessa rauhassa. Emme tarkemmin erittele aterian sisältöä, koska lentokoneruoka on aina omanlaistaan, mutta suosittelemme tilaamaan jonkun kivan erikoisruokavalion mukaisen aterian. Silloin sen saa eteensä paljon aikaisemmin kuin muiden tusinatuotteet.

Syömisen jälkeen yritimme nukkua, mikä ei ollut mikään ihan helppo teko, koska puoli-istuvassa asennossa on hankala saada itseään väännettyä luontevaan uniojennukseen. Onneksi meillä oli mukanamme mainio niskatyyny (maksamaton mainos) eli tässä kuvassa näkyvä putkilo. Sen sai kierrettyä vaikka minkälaiselle rullalle tai puolirusetille. Huonona puolena on se, että tätä ei saa tyhjennettyä ja taiteltua pikkuruiseen tilaan, mutta käyttömukavuuteen (ja kepeään niskaan) verrattuna se on pieni murhe.

 


 
Lähtiessämme Suomi näytti armaimmat äidinkasvonsa eli lämmintä oli muutama aste, viima oli vinkuva ja kaiken kattoi harmaa lohduttomuus. Perillä meitä odotti lehmänhenkäystä muistuttava kostea lämpö, huikean suuri lentoasemahalli ja melkein riehakas auringonpaiste. Ihan uutena matkustuskokemuksena teimme maahantuloilmoituksen, jonka ojensimme tuimakatseiselle passintarkastajalle ennen kuin pääsimme lähellekään matkatavaroitamme. Eurooppa ja sen rajattomat rajat olivat muisto vain.

Tässä vaiheessa lienee rehellisintä kertoa, että eksyimme muutaman kerran valtavassa hallissa, koska logiikkamme ei ole ihan samanlainen kuin kiinalaisilla. Loppupelissä tajusimme, että oikeastaan olimme koko ajan olleet juuri siellä missä piti, mutta nuolet eri suuntiin hieman hämäsivät. Vähän kuin olisi ollut flipperin kuula pingahtelemassa edestakaisin sinne ja tänne, sellainen on Hongkongin kansainvälinen lentokenttä kaikkine oikopolkuineen ja junayhteyksineen kaukaisimmista saapumispaikoista kohti laukkujen liukuhihnaa. Ei siis pidä lukea kaikkia kylttejä ja nuolia, vaan pitää miettiä, mitä itse on aikeissa tehdä. Keskity olennaiseen ja unohda se, että joku muu on mahdollisesti tuomassa maahan laukkukaupalla tullattavaa.

Matkaa varten pukeuduimme rennosti, mutta somasti. Hello Kittyt pinkillä pohjalla sopivat mielestämme varsin hyvin niin nukkumiseen kuin lentokoneesta laskeutumiseen. Näissä asuissa ei yksinkertaisesti voi näyttää ryppyiseltä ja nuupahtaneelta, vaikka olisi juuri valvonut vähän yli toista vuorokautta. Juuri niin - emmehän me siellä koneessa oikeastaan nukkuneet, kunhan nukahtelimme.

Mutta tästä seikkailu vasta alkaa!



  photo 478dd34d-d29f-4920-9fb4-cbd578c3d73e_zpsfjgdkrr8.jpg