Näinä päivinä on vähän hankala hahmottaa, onko sopivaa puhua pommeista ollenkaan vai tuleeko blogimme samalla lajitelluksi epäilyttävien kirjoitusten joukkoon. Otamme kuitenkin riskin ja asettelimme kuvaan etualalle appelsiinin muistuttamaan siitä, miten tärkeää näinä päivinä on mutustella vitamiineja ja muita terveellisiä asioita, jotka pääsääntöisesti eivät maistu yhtään miltään. Mekäämme emme osaa sanoa, missä tuossa hedelmässä ne vitamiinit piileskelevät. Siellä ne kuitenkin ovat, valmiina pyrähtämään koska tahansa avuksi, jos vaikka sattuisi pikkuruinen nuhanpoikanen vaivaamaan.
Näihin aikoihin alkaa monessa taloudesa myös vimmattu pakastimen sisällön inventointi. Kaikki viime kevänä hellyydellä säilötyt marjat pitäisi ennättää käyttämään ennen kuin seuraava sato kypsyy. Kesällä sitä oletti, että aamunsa voi aloittaa raikkaalla marjasmoothiella ja että rahkamansikkatorttu olisi jokaisen sunnuntain iltapäiväherkku. Kyllä sitä voikin olla väärässä. Paitsi me, jotka olemme saaneet suurimman osan herukoista ja puolukoista käyttöön puhumattakaan mustikoista, jotka jo ovat loppu. Olemme niin vitamiineilla terästettyjä, että yksikään basilisko ei uskalla edes yrittää sairastuttamistamme.
Kevään kunniaksi olemme hieman eläimellisellä tuulella. Pirjolla on meidän ainoa printtitrikoosta ommeltu paitamme, jossa mahan päällä on kuva pulleasta pandasta. Emme oikeastaan pidä näistä printeistä lainkaan, mutta tämä on epätavallisen lystikäs. Purjo valitsi velourpaidan, jossa on rivikaupalla oravia. Tosin paitaa täytyy katsoa vähän aikaa ennen kuin havaitsee, miten ne oravat siinä oikein istuskelevat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti