Kierrätys on päivän sana ja mehän olemme kierrättäneet viimeiset ainakin 10 vuotta sitä tahtia, että heikompia hirvittää. Nytkin nappasimme käyttöömme mummolan ruusuverhot, jotka periaatteessa olivat ihan söpöt, mutta eivät ikkunassa oikein vastanneet tämän päivän tarpeisiin. Nämä eivät ole kunnolla rustiikisti maalaisromanttiset eivätkä ehdottomasti sitten niin ollenkaan minimalistiset, vaan juuri sitä kuosia, joka ensimmäisenä konmaritetaan ulos ovesta. Vielä kultaisella 80-luvulla tällainen verho oli Anttilan postimyyntiluettelon ehdottomia hittejä, mutta sittemmin moiset pitsihirvitykset on piilotettu kaappien perukoille odottamaan jotain muuta kuin uutta tulemista näköesteenä ikkunassa.
Mutta mepä saimme näistä prinsessamekot! Helmaa ei tarvinnut huolitella, koska se on jo kankaassa tämmöinen vähän piparkakkureunainen. Pitsin alle valittiin vähän sähkönsinistä sinisempi vuorikangas, joka hohtaa mukavasti ruusuruudukon takaa. Koemielessä napattiin vielä joululahjapaketin rusetista säästöönotettu punainen satiininauha Purjon mekon vyötärölle ja huomattiin, että kas, tämähän näyttää melkein Lumikin asulta.
Niin että pitsiverhoa meillä ei enää ole, mutta onpa kaksi heiluhelmaista prinsessamekkoa vaikka arkikäyttöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti