Jos ei voi itse olla keijukainen, voi kuitenkin pukeutua mekkoon, jossa pikkuruiset siivekkäät satuolennot leijailevat sulavasti perhosten keskellä. Näissä tulee itsellekin sellainen olo, että on ainakin hetken verran oman elämänsä keijukainen. Ja kun puserotkin ovat vitivalkoiset, niin keskellä viikkoa tulee pikkuriikkuisen kepeä olo.
Kotipihakin on täynnä siivekkäitä räkä-äänisestä närhiperheestä sirkuttavien tiaisten kautta kumeasti puuskahtelevaan kyyhkyseen. Olisi aika vinhaa, jos seassa olisi muutama keijukainen pelottelemassa mustarastaita pois kasvihuoneen liepeiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti