Me emme erityisemmin pidä mistään kotieläimistä, mutta hiiret ovat erityisen vähän lähellä sydäntämme. Toki ymmärrämme, että lämmin ja soma kotimme kiehtoo erilaisia kiertolaisia, mutta alivuokralaissuhdetta hiiren kanssa emme tienneet solmineemme ennen kuin sellainen eläin ihan viattomasti tuijotteli meitä hellan alta. Se oli niin änkyrä, ettei se välittänyt kiljumisesta, kirkumisesta tai hurjasta töminästä. Aikansa meitä pällisteltyään se päätti vetäytyä tiskipöydän suojiin sen näköisenä kuin aikoisi majailla koko talven riesanamme.
Päätimme ryhtyä koviin vastatoimiin ja viritimme loukun sopivasti puoliväliin liettä ja tiskipöytää. Turha vaiva. Hiiri hipsutteli paikalle, nappasi juustonpalasen giljotiinin värähtämättä ja palasi lepäilemään johonkin sellaiseen kolkkaan, johon ei harjanvarsi tai huutomme yltänyt. Röyhkeyden huippu, me ajattelimme, kun tätä oli kestänyt jo parin päivän ajan.
Seuraavaksi olimme ovelia ja viritimme toisen loukun edellisen vierelle. Päättelimme, että jos ei loukku napsahda juustoa hamuilevan hiiren niskaan, niin voisi se jäädä edes vimmatusti ilmaa vispaavalla hännällään kiinni toiseen ansaan. Odotimme koko päivän, mutta kukaan ei tullut aterialle. Päättelimme, että hiiri oli ryhtynyt vegaaniksi ja hylännyt kaikki maitotuotteet, joten huolettomina sammutimme illan tullen valot ja olimme valmiita kapuamaan yöpuulle, kun keittiössä napsahti kaikuvasti. Napsahdusta seurasi suuri hiljaisuus, joten uskaltauduimme hyvin varovasti katsomaan, mitä tapahtui. Olimme valmiita kohtaamaan hännässään loukkua raahavan pikkunisäkkään, mutta oli ilo olla kerrankin väärässä. Ahneus koitui senkin hiiren kohtaloksi, koska hännän sijaan loukku oli rasahtanut juuri sopivasti niskanikamien kohdalle. Hyvästelimme hiiren asiaankuuluvin menoin ja toivotimme sille mukavaa loppuelämää pihan puolella.
Siltä varalta, että hiiren sukulaiset tulevat tänä iltana ihmettelemään, minne serkku tai isosetä katosi, niin me laitoimme päälle pelottelupuserot. Purjon puserossa on sellainen pöllöparvi, että se saa isommankin hiirilauman varuilleen. Pirjo luottaa dinosauruksiin, sillä eiväthän hiiret tiedä, että niistä iso osa oli kasvissyöjiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti