Me olemme nyt esitelleet tiikereitä, kissoja, pöllöjä ja ties mitä karhuja, joten jatketaan linjaa ruskeasävyisillä koirilla ja kirahveilla. Koirat ovat niin rumia, että epäilemme niiden piirtäjän vihaavan kaikkia eläimiä ja kirahvit taas ovat pitkäkaulaisia kuten aina.
Muutakin eläimellistä on elämässämme ollut kuin painokuvioiset vaatteet. Kohtasimme eilen hirven, joka oli suunnilleen lounasaikaan paikallisen omakotitaloalueen laitamilla sen näköisenä, kuin aikoisi noutaa esikoisensa eskarista. Meidän onneksemme hän oli jo ennättänyt ylittää tien ja seisoskeli muina miehinä melkein kioskin kupeessa tähyillen ympärilleen kaikkea muuta kuin kiireisen oloisena. Täytyy myöntää, että kohtalaisen iso hirvi ja pikkuruinen aluepalveluista (eli olutostoksista ja veikkauksesta) huolehtiva kioskirakennus olivat epäsuhta pari.
Emme jääneet tientukkeeksi katselemaan, minne hirvi jatkoi matkaansa. Lähimpään oikeaan metsään oli etäisyyttä ainakin 400 metriä, ja hirven kulkusuunta kohti keskustaa. Saattaa olla, että se oli matkalla hakemaan ilmaista ämpäriä tai jotain black fridayn tarjouksia kuten nuolukiveä tai porkkanapussillista tai voihan olla, että se kävi jättämässä lottokupongin. Pienesti kuitenkin toivoimme, että se ymmärtäisi kääntyä ja palata sinne, mistä oli tulossa, koska autoliikenne ja hirvi eivät koskaan ole mikään hyvä yhdistelmä kummallekaan osapuolelle.
PS. Viikko sitten kohtasimme kolmen kauriin pienlauman. Ne olivat kyllä kauniita katsella, mutta täydellisen pelottomia, mitä tulee ihmisiin ja kulkuneuvoihin. Vähän nyt tuntuu siltä, että luonto tunkee liian lähelle.
Onnea hirvestä! Etenkin kiireettömästä ja sellasesta, joka ei oo auton eessä pimeellä...
VastaaPoista