30.10. Haalareiden aikaan

Talvi tuli ja yllätti ja kaikesta uhoamisesta huolimatta nähtävästi jäi ainakin vähäksi aikaa. Jotta varpaita ei palelisi, etsimme kaapista fleecehaalarit siitäkin huolimatta, että näistä irtoava mikromuovipöly tuhoaa maapallon joidenkin mielestä huomattavasti rivakampaan tahtiin kuin vaikka yhdyskuntajätevesien viemäröinti suoraa jokeen. Ehkä me emme ole vielä riittävän ympäristötietoisia, mutta pakkastietoisia me kyllä olemme. Ulkona on kokonaista kaksi astetta hyytävän puolella ja siihen piinaava viima päälle, joten nämä ovat passelit jopa sisätiloissa.

21.10. Talvea odotellessa

Ihan vielä ei ole lunta eikä pakkasta, mutta uhkaavalta näyttää. Muuttohanhet ovat ainakin viikon verran lennelleet edestakaisin eli aamulla kohti pohjoista ja illemmalla kohti etelää. Ihmettelemme, että mikä niitä oikein vaivaa eli ovatko ottaneet oppia Finnairin koneesta ja Madeiran sijaan lentävät uudestaan ja uudestaan Lissaboniin. Kuvaannollisesti siis. Jotenkin näin siivettömänä olettaisi, että olisi helpompaa lentää samantien määränpäähän sen sijaan, että tämän tästä palaa välietappiin ja aloittaa matkan toistamiseen ja vielä kolmannenkin kerran-

Pirjon velourhaalarissa on yhdistetty kahta erilaista kuosia eli sydämiä ja jäätyneitä (?) appelsiineja. Purjo luottaa raitoihin. Pitkästä aikaa vaatekomerostamme löytyy tämmöiset vanhanaikaiset olkainhaalarit ja katsokaa ommeljälkeä: raidat etusaumassa ovat tasan eikä vähän sinne päin. Ja siinä kohdassa, missä ommeljälki ei ole millilleen, on Hello Kitty -aplikaatio.

8.10. Ehkä me vielä opimme

No niin. Nyt on melkein kuukauden ajan opeteltu niin kuvien kaunistelua kuin uuden tietokoneen käyttöäkin ja aina vain tuntuu hankalalta. Meillä on erittäin vahva muutosvastarinta ja vielä vahvempi epämukavuusaluekammo, joten tätä vauhtia menee noin 8 vuotta ennen kuin totumme kaikenlaiseen uuteen.

Hyvää on se, että löysimme tärkeimmän eli tarkenna kuvaa -napin, joten emme ole enää aika lailla utuisia hahmoja. Huonoa on se, että emme ole keksineet, mistä oman tietokoneemme värit saa säädettyä vähemmän sinisiksi, joten kaikki kuvankäsittelyssa tekemämme muutokset saattavat muilla päätelaitteilla ollakin punaisenkukertavia tai peräti oransseja.

Joka tapauksessa meillä on hieman eläimelliset asut päällä näin hanhien muuttokauden kunniaksi. Pirjon tunikassa on kissoja, Purjolla koiria. Toistaiseksi asujemme eläimet ovat olleet ihan maltillisesti.

 

14.9. Kun kaikki on uutta

Meillä on uusi tietokone. Se ei ole yhtä mukava kuin edellinen koneemme ja kaiken lisäksi se tuntuu hyytyvän aina näin iltasella. Joka tapauksessa kaikki tuntuu hankalalta ja vaikealta ja oudolta, jopa kuvien siirtäminen paikasta toiseen etenee kuin täi tervassa.

Mutta ehkä me vielä totumme tähän ja keksimme, mistä ihmeestä saamme vähän lisää puhtia.

28.8. Mekkokaruselli

 

Koska päivittelemme nykyisin aika lailla nihkeästi kuulumisiamme, niin päätimme vastapainoksi esitellä kerralla monta erilaista syysasua. Tässä on samaan kuvaan saatu varsin sopuisasti niin muumit, apinat, Hello Kittyt kuin jonkinlaiset keijukaishaltijatkin ja kaikkiin mekkoihin vielä sointuvat puserotkin.

16.8. Kimalletaan nyt sitten kunnolla eli Pirjo ja Purjo Bond-tyttöinä

Kuvien kanssa on vielä hieman säätämistä, koska emme ole kaikista lupauksista huolimatta vaivautuneet opettelemaan mitään uutta kuvankäsittelyn jalolla saralla. Olemme siis väriltämme oransseja ja jotenkin häilyväisiä, vaikka painoimme sellaista nappia, jossa luki että tarkenna. Olennaisin tästä kuitenkin välittynee eli olemme Jari Sillanpään syntymäpäivän kunniaksi etsineet kaapista ne kaikkein juhlavimmat mekot. (Ei vaiskaan, valehtelimme niin että melkein hävettää, kunhan etsimme esiteltäväksi jotain sellaista, minkä näkeminen ilahduttaa). 

Näissä mekoissa ei ole säästelty mitään! On satiinia, kimallepainettua sifonkia, hopeanväristä paljettinauhaa, satiininauhaa, monikerroksisia alushameita - kaikkea löytyy ja vähän kuin pisteenä iin päälle helman ympärysmitta lähenee metriä. Se on aika paljon se kun ajattelee, että olemme itse 43 cm mittaisia.

Asetumme vielä tänä iltana kotikatsomoon seuraamaan agentti 007:n seikkailuja. Olemme paremmin ja todennäköisesti myös enemmän pukeutuneita kuin ne vastanäyttelijöiksi kutsutut henkilöt, joiden tehtävänä on somistaa elokuvaa James Bondin räjäytellessä, ammuskellessa ja hypellessä vaarallisesti kaikenlaisen autoilla toilailun ja lentelemisen ohessa. Tästä tulee oikein mukava ilta!

6.8. HUPS - kuvat katosivat

Niin, tähän asti te olette nähneet kuvakäsiteltyjä otoksia, mutta koska photobucket-kuvapalvelu tuli maksulliseksi ja koska me emme ole ennättäneet paneutumaan mihinkään muihin kuvanmuokkaussysteemeihin, niin saatte nyt nähtäväksenne tällaisen raakakuvan. Tässä näkyvät kaikki ne asiat, joita normaalisti rajaamme pois kuvistamme eli kummalliset kulmaukset ja hassut varjot.

Olemme vuosien ajan käyttäneet photobucketia ja tottuneesti poistaneet näkyvistämme kaikki mainokset. Niillä maksetaan meille ilmaisen palvelun käyttö, mutta emmehän me niitä tarvitse, me tarvitsemme terävyyttä ja syvyytä ja kauniita värejä. Kaikki sujui hyvin, kunnes heinäkuun alussa saimme ystävällisen sähköpostin, jonka mukaan palvelu on nyt maksullinen. Ei hätää, maksamalla 400 dollaria saisimme vuodeksi käyttöömme mahdollisuuden jakaa kuviamme kolmannelle osapuolelle eli blogin lukijoille. Meidän kahden - siis photobucketin ja meidän - välinen kuvien vaihtaminen ja säilöminen on edelleen ilmaista, mutta muille emme saa otoksia jakaa.

Tämä tuli vähän puskista. Kyllähän me tiesimme, että ilmaispalveluja ei ole eikä ehkä kannata luottaa ylikansalliseen suureen digipalveluun, mutta silti tuntuu vähän petetyltä. Kaikki kävi tismalleen kuin oppikirjassa: ensin tarjotaan ilmaispalvelu, sitten siihen vähän lisää kaikenlaista kätevää ja huvittavaa ja sitten yhtäkkiä sanotaan, että päätimme, että palvelu on maksullinen, ota tai jätä. Tietenkin me jätimme. Ei meillä ole mitään aikeita maksaa. Kuvat ovat tallessa muualla, mutta seuraavien otosten kanssa täytyy miettiä, missä ne rajaa ja parantelee.