Radiossa varoitettiin tänään juuri ennen puoltapäivää kaikkia uusmaalaisia autoilijoita: tienpinnat ovat liukkaita pakkasen takia! Että sitten tiesitte te kaikki kesärenkailla pitkin eteläisintä Suomea luistelevat autoilijat. Ilman virallista tiedotetta ette olisi ikinä saaneet tietää, miksi autonne hakeutui ojanpohjalle kaikista epätoivoisista ratinkääntöyrityksistä huolimatta. Kiusallammekin laitoimme päälle oranssit uimapuvut muistuttamaan siitä, sisätiloissa on yllättävän lämmintä. Miksi siis mennä uhkarohkeasti ulos, kun voi viettää päivänsä sisällä.
Sitä paitsi meillä ei ollut ollenkaan kovin kylmä pihallakaan. Ihan hyvin tarkeni ilman hanskoja pärryytellä trimmerillä viimeisiä nokkosia matalaksi ja siinä sivussa kiusata jotain pikkutiaisia, jotka ovat päättäneet viettää talvensa huoneemme ikkunanpieleen kaivautuneina. Tyynen rauhallisesti kaivelimme (tässä vaiheessa jo käsinein varustettuina) pesäntekotarpeita pois lautojen välistä välittämättä lainkaan turhautuneiden rakentajien sirkutuksesta ja hyörinästä. Lehdissä on kirjoitettu jotain yhdyskuntarakenteen tiivistämisestä, mutta se ei tarkoita sitä, että meidän kotimme olisi automaattisesti myös jonkun toisen kodin aihiona.
Me suunnittelemme jo täyttä päätä kaikenlaista kivaa loppusyksyksi. Esimerkiksi matkaa niin kauas, ettei siellä taida kasvaa pippurikaan. Koska olemme kaikista muutoksista pitkään ja hartaasti huolissa suorastaan kieriskeleviä, tuskailemme jo nyt sitä, että myöhästymme jostain tai unohdamme jotain tai muuten vain tapahtuu asioita, joita ei ole otettu huomioon suunnitelmassa A, B, C tai D. Toiset lähtevät matkaan ostamalla lipun, pakkaamalla laukun ja lähtemällä noin vain menemään, mutta me otamme reissaamisestakin kaiken ikävän irti. Mutta matkasta lisää joskus myöhemmin. Ennen sitä pitää päättää, olisiko huone hotellin 38. kerroksessa mukava vai ei.
Sepä olikin jännä efekti; ei ollu yhtään liukkaat tiet klo 7, mutta klo 11 oli varjopaikat peilijäässä...
VastaaPoista