Mielenkiinnolla odotamme, mikä myrsky otsikostamme nousee, sillä sehän ei noudata mitään mediassa virallisesti hyväksyttyä linjaa. Mutta eivätpä noudata meidän turvapaikanhakijammekaan!
Olemme moneen kertaan kertoneet, miten muutamilla pikkulinnuilla, pääasiassa tiaisilla, on ikävänä tapana asettautua ikkunamme taakse laulelemaan kaikenlaisia joutavanpäiväisiä lurituksia. Talven lähestyessä ne ovat keksineet, että perinteinen talviasumus jossain kolossa tai puussa ei ole enää mitään, nyt pitää saada turvapaikka lämpöisestä hirsiseinästä. Niinpä ne ovat kilvan kanniskelleet ikkunalautojen rakoihin kaikenlaista pehmeää ja mukavaa irtonaista tavaraa kuten räsymatoista pudisteltua paksua ompeluhuonepölyä ja kankaanpalasia. Iltakaudet ne ovat raapineet seinän sisällä asumuksiaan lintujen sisustuslehtien ohjeiden mukaisesti suojaisiksi ja kodikkaiksi. Tähän tietokoneen vierelle se ääni on kuullostanut siltä kuin kymmenpäinen hiirilauma olisi valloittamassa taloa. Ei siis mukavaa.
Tänään päätimme, että koska seinän hakkaaminen, ikkunan kolistelu tai yleinen valittaminen ei saa mitään muutosta aikaan, niin on pakko ottaa itseään niskasta ja ryhtyä toimeen. Kapusimme tikapuille ja tungimme linnunmentäviin rakoihin jotain sellaista vaahtoa, joka epämääräisen kemiallisen reaktion ansiosta laajenee käsittämättömällä tavalla ja tukkii kaikki mahdolliset pesäkolot. Siitäs saitte senkin tunkeilijat, enää ette rellestä seinässämme!
Kaikille meitä ihan syystä eläinrääkkäyksestä syyttäville tiedoksi, että ensin varmistimme, että seinän sisällä ei ollut ketään laulutaitoista. Toiseksi tässä pihapiirissä on runsain mitoin erilaisia rakennuksia, joissa voi talveaan viettää, ei tarvitse tulla meidän ikkunanpieleemme. Kolmanneksi lintujen paikka ei ole sisällä talossa, ei edes mahdollisissa ulkolaudoituksen pikkuruisissa koloissa. Neljänneksi meistä on todella mukavaa purskutella sitä uretaanivaahtoa ympäriinsä ja ihmetellä, miten lystejä palluroita se tekeekään.
Nyt meillä on hiljaista. Kukaan ei viserrä tai rapistele seinän sisällä. Muutaman tuhoon tuomitun seinänsisäänhyökkäysyrityksen jälkeen lintuparvi katsoi parhaaksi siirtyä muualle.
Valitsimme vaatekomerosta tällaiset kulkuneuvokuvioiset trikooasut ikään kuin kertoaksemme kuokkavieraillemme, että tervemenoa poispäin. Pirjon asussa on virtaviivaisia kulkuneuvoja ja Purjolla paloautoja. Huomaatteko: aurinko paistaa ja meillä on paljaat varpaat, sillä ulkolämpötila kipusi tänään yli kymmenen asteen. Emme siis häätäneet turvapaikanhakijoitamme tuuleen ja pakkaseen, vaan suorastaan epälokakuumaiseen heleään syyspäivään.
Kivat ja urheilulliset vermeet. Hyvä, että pääsitte niistä ilkiöistä eroon. Jos olisi olleet oravia, eivät olisi antaneet niin helposti periksi.
VastaaPoista