torstai 31. joulukuuta 2015

31.12. Niin moni asia muuttuu

 photo 26373613-265b-4113-814e-1258baddc3ec_zpsv02s67k2.jpg

Vuoden lopussa on tapana kerrata mennyttä ja odotella tulevaa. Jotkut vielä erikseen lupaavat asioita, joita voi kutsua valistuneiksi toiveiksi.

Ehkä meidänkin on syytä vähän selitellä sitä, miksi olemme tässä ja mitä kohti joudumme kulkemaan. Maailma on myllerryksessä ja me tietenkin omiin pieniin napoihimme tuijottajina kuvittelemme, että saman hulinan täytyy jotenkin koskettaa meitä. 

Viime vuosi ei ollut mikään helppo ja mukava vuosi. Tapahtui paljon asioita, joihin emme voineet itse vaikuttaa kuin itkupotkuraivareilla, ja ne taas eivät ole kovinkaan tehokas tapa selvittää asioita. Paljon, paljon asioita jäi kesken ja puolitiehen eikä vähimpänä se, että lähdimme pois kerhosta vuosia ennen kuin olimme puoliksikaan eskarikypsiä. Itse asiassa jätimme kerhon jo ennen oikein leppoisaa matkaamme Aasian mukavimpaan kaupunkiin eli Hongkongiin. Noloa tunnustaa, että vaikka perin keskeneräisiä olemme, emme kaipaa pätkääkään takaisin. Siis kerhoon, Aasiaan matkaisimme vaikka ylihuomenna, jos se sattuisi olemaan vähän lähempänä kuin yhdeksän tunnin matkan päässä.

Jouduimme pitkään pähkäilemään, mitä ihmettä tilalle, sillä kuten hallituskin on todennut, on varhaiskasvatus jokaisen perheen oikeus. Ja koska meitä on kaksi, olemme perhe.  Vaihtoehtoja oli vaikka kuinka paljon, mutta mikään niistä ei tuntunut siltä aidolta ja oikealta. Lisäksi meitä vaivannut armoton laiskuus oli saamaisillaan yliotteen, sillä uskokaa tai älkää, maailmassa on ihan hurja määrä asioita, joiden tekemisen voi hyvinkin jättää väliin opittuaan muutaman viikon ajan lorvimaan vailla aikatauluja.

Niinpä me hylkäsimme yksityisen muskarin tarjouksen ja suhtauduimme lievää isommalla epäilyksellä pienen ulkomaankielisen leikkikoulun ehdotukseen osa-aikaisesta päivätoiminnasta. Jotain muuta sen tulisi olla. Ja vuoden alusta me aloitamme ihan uuden elämän ihan uudessa yhteisössä, jolla on hieno nimi. Se on Klubi! Hassua kyllä, mutta siellä tehdään ihan samoja asioita kuin kerhossa tehtiin, mutta uskomme, että saamme vihdoinkin puuväreillä värittämisen sijaan joskus maalata vähän myös vesiväreillä.

Asiat ovat siis siltä osin hyvin. Tässä blogissa olemme harkinneet keskittyvämme ainakin kevätkauden ajan vähän enemmän vaatteisiin ja hieman vähemmän löpinöihin. Asiaa meillä olisi hurjasti, mutta nyt lienee oikea paikka elää tässä maailmassa hetkinen tyynessä suvannossa edes yhden elämänalueen osalta.

Joten katsokaapa kuvaamme ja ihastelkaa, miten hienosti voi joulukoristeeksi tarkoitetun helminauhan avulla somistaa samettipainettuja taftimekkoja! Pirjolla nauha on ommeltu pääntien reunaan, mutta Purjolla se on jätetty kuin oikeaksi kaulakoruksi ja kiinnitetty vain liivihameen takakappaleeseen. Emmekä panisi yhtään pahaksemme, jos tarkkasilmäisinä huomaisitte puseron ja sukkahousujen olevan samaa kukkakuvioista pitsikangasta. Yhtenäinen pitsilinja kertoo siitä, että olemme hurjan pikkutarkkoja. Tai sitten ei tähän hätään ollut mitään muuta sopivaa puseroa tarjolla.

Joka tapauksessa: oikein mukavaa tulevaa vuotta. Kyllä me siitä selviämme, pärjäsimmehän tämänkin ihan kohta lopahtavan kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti