Talvi ei ole ihan päättänyt, millainen se haluaa olla. Välillä vihmoo vettä, välillä pakastaa, joskus pilkistää aurinko ja samantien iskee tuulenpuuska. Sääennustuksissa on varmuuden vuoksi luvattu vähän kaikenlaista, jotta edes pieni osa ennustuksesta pitäisi ajoittain paikkansa.
Tällaisina päivinä on hyvä kaivella esille vanhat valokuvat ja istua ihmettelemään, mitä kaikkea on tullut tehtyä. Tässä kuvassa on todennäköisesti vielä syyskuu, ruoho kasvaa kohisten ja ikiaikaiset ruosteiset kottikärryt odottavat sitä hetkeä, kun lehdet leijailevat puista. Tosielämässä emme haravoineet lehtiä syksyllä, meillä oli jotain muuta puuhaa, mutta eikö oikeasti näytäkin siltä, kuin olisimme ihan tuossa tuokiossa valmiita tarttumaan puutarhatöihin?
Pirjolla on farkkukankainen mekko, jossa on edessä iso tasku tammenterhojen tai kastematojen keräämistä varten. Purjon farkuissa on takana paikkataskut, joihin mahtuisi muutama kunnollinen rautanaula ja sellaisia pieniä kiviä, jotka voisivat olla timantteja. Tosin meidän pihamme kivet eivät yleensä kimmellä yhtään, mutta ainahan sitä voi toivoa, että sorakuorman mukana tulisi muutama hiekkakuopasta karannut rubiini tai topaasi. Toistaiseksi niitä ei ole näkynyt kiivaista etsinnöistämme huolimatta.
Paidoissa meillä on myös näin talvella ajankohtaisia eläimiä eli pöllöjä ja kettuja. Viimeksimainittu eläinkunnan edustaja on muutamana iltapuhteena nähty takapihalla kuljeskelemassa aivan muina kettuina eli sen näköisenä, ettei sillä ole kiire minnekään, mutta että sillä ei ole myöskään mitään aietta lähteä pienestä pelottelusta pois. Saattaa olla, että se hamuaa saaliikseen paikallista fasaaniperhettä tai sitä omenapuita syövää jänistä, joka on jäljistä päätellen noin parimetrinen.
Tuossa kuvan etualalla on pikkuruinen tammenpoikanen. Mitenköhän se on mahtanut talvehtia? Toivottavasti kukaan elävän ravinnon ystävä ei ole käynyt napostelemassa sitä nälkäänsä. Melkein kävimme tarkistamassa tammentaimen voinnin, mutta päätimme sitten, että noin pienessä puussa ei ole sen vertaa mahantäytettä, että kukaan vaivautuisi sitä aterioimaan edes alkuruuaksi. Toivottavasti olemme oikeassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti