27.2. Että piti tämäkin päivä kokemamme

Heti alkuun vakuutamme, että tämän päivän kuva ei mitenkään liity tekstiin! Täsmälleen päinvastoin.

Me kävimme kangaskaupassa, joka vastasi erittäin paljon painajaistamme siitä puodista, jossa myydään vain rumia kankaita. Tiedättehän nuo kankaat, jotka ovat huonolaatuisia, ripeästi ryppyisiä ja nyppyisiä, väritykseltään lähinnä koiran oksennusta muistuttavia ja ommeltavuudeltaan lähellä nollaa. (Ommeltavuus = kangas ei kaipaa mitään erityisjärjestelyjä liukuakseen sujuvasti ompelukoneen paininjalan alla, ei veny eikä vanu jo neulan koskettaessa sitä).

Tähän asti olemme tavanneet kyseisiä kankaita aika lailla satunnaisesti onnettomina yksittäiskappaleina erilaisissa palalaareissa, mutta kauhuksemme löysimme kaupan, jonka tuloksentekoideologia perustuu pelkästään moisten hirviöverkojen myyntiin. Miettikää itse: laarikaupalla synkkäsävyisiä sinapinkeltaisia polyestereita, todennäköisesti vuodelta 1978 peräisin olevia neuvostoliittolaisen kangastehtaan loppuvarastosta kaiveltuja harmaan ja tahmealta vaikuttavan pinkin ruuduttamia kiiltäväpintaisia,  ilman muuta myös painovirheellisiä keinokuitupaloja sekä jo valmiksi nyppyisiä ja superryppyisiä punertavia pellavia, joista voisi toki ommella pikantteja perunasäkkejä. Kaikkea tätä saa edullisesti ellei peräti halvalla, mutta miksi ihmeessä kantaisimme kotiin kankaita, jotka eivät ilmiselvästi ole huonon laatunsa vuoksi kelvanneet kenellekään muulle viimeiseen kymmeneen vuoteen.

Jäämme harvoin sanattomiksi, mutta tuo kauppa kyllä hiljensi meidät melkein puoleksi tunniksi. Kyseessä oli  lehtijutun mukaan vieläpä uudenlainen konsepti, jota tultaisiin laajentamaan, jos kysyntä on riittävä. Tästä voisi siis vetään sen mieltäjärkyttävän johtopäätöksen, että jossain on iso kamalien kankaiden varasto, josta riittää myytävää moneen vastaavaan liikkeeseen. Olemme kauhistuneita! Ja aika lailla valmiita perustamaan  Oikeutta kauniille kankaille -yhdistyksen, joka on valmis ryhtymään toimiin, jos ei ihan tuhotakseen niin ainakin boikotoidakseen kaikkia ällöttäviä tahraisia, virheellisiä, varastoinnissa pahnavoituneita ja ilkeämielisten suunnittelijoiden tahallaan kuvottaviksi kuvioimia kankaita.

Tähänastisessa kangaskauppahistoriassa olemme joka kerta löytäneet puodista edes yhden kankaan, jota haluamme palavasti. Emme välttämättä ole sitä ostaneet, osin siksikin, että meillä ei ole oikeasti mitään tarvetta 400 e/metri maksavalle sametille, niin ihanaa kuin se olisikin. Tuossa kangaskaupassa yksikään palanen tai pakka ei saanut meitä ihastumaan tai edes pohtimaan, mitä siitä voisi ehkä tehdä. Täytyy toivoa, että kaltaisiamme ei olisi kovin paljoa, koska muuten liike ei pysy pystyssä. Toisaalta täytyy ihmetellä, kuka sieltä kantaa kankaita kotiinsa. Joku patoutuneesta vihastaan kertakäyttöistä ympäristötaideteosta väsäävä taiteilijako?

Kuvassa me olemme ympäröineet itsemme kauniilla kankailla. Kauneudesta saa olla kanssamme eri mieltä, mutta jos pitää valita valkoiset tähdet pinkillä pohjalla tai turkoosit ja ruskeat läntit syleilemässä toisiaan, niin valitsemme ilman muuta ne tähdet. Ihan ulkonäkösyistä.