Kerrankin keksimme otsikon, joka aiheuttaa tunnekuohuja lukijoissa ja saa aikaan vihapuhesuman.
Joka tapauksessa me olimme jo pitkään ihmetelleet, kuka kulkee pihassamme ja jättää jälkeensä sekalaisen kokoelman erilaisia jotensakin tunnistamattomia jälkiä. Ajoittain puutarhan hankipeite on ollut kuin haarukalla pistelty. (kuvan lainasimme osoitteesta riistakolmiot.fi)
Perjantaina aamulla olimme lähdössä kerhoon epätavallisen aikaisin eli siinä vaiheessa, kun aurinko vasta harkitsi nousua. Avasimme ulko-oven ja napsautimme avaimella tismalleen kuuden askeleen päähän kuistista pysäköidyn auton ovet auki. Samalla auton valot syttyivät valaisemaan ison osan pihasta ja päädyimme tuijottamaan maahanmuuttajia, jotka olivat asettuneen muina metsäkauriina aivan auton eteen ja nyt siis sen valokiiloihin. Pihassa tuoksuu ihminen ja traktoriöljy ja saappaidenjäljissä ihan vähän navettakin, mutta siitä nämä muukalaiset eivät välittäneet lainkaan. Ne katsoivat meitä äärimmäisen ylenkatseellisesti ikään kuin me olisimme olleet ne, jotka tulivat häiritsemään ties mitä tihutyötä.
Anssi Kela väittää eräässä laulussaan, että kauriit kerääntyvät öisin nuolemaan autoista maantiesuolaa. YÄK! Emme usko tätä tarinaa (voi se toisaalta olla tottakin), mutta ajatuskin villistä kaurislaumasta tai edes kahdesta yksilöstä kuolaamassa automme likaista pintaa ei viehättänyt meitä. Saattaa olla, että kirkaisimme tai ainakin tuhahdimme äärettömän halveksunnan osoituksena. Joka tapauksessa maahanmuuttajiin tai ainakin vieraslajeihin laskettavat metsäkauriin poistuivat paikalta kaikkea muuta kuin säikähtäneen oloisina. Jälkeensä ne jättivät melkoisen määrän jälkiä ja yhden kasan, jota emme tässä halua sen enempää analysoida. Toteamme vain, että vieraissa kulttuureissa on erilaisia tapoja kuin meillä.
Koko viikonloppuna emme uskaltaneet käydä omenapuutarhassa katsomassa, mitä siellä on mahdollisesti tehty. Tähän asti olemme suojanneet puita vain jäniksiltä, mutta nämä peijoonit ulottuvat oksistossa paljon korkeammalle kuin yksikään turborusakko. Toisaalta pitää ajatella, että mukavaahan se on heidänkin saapua sivistyksen äärelle, mutta toisaalta emme ole lainkaan innoissamme, jos kokonainen lauma saa päähänsä ryhtyä viettämään enemmänkin aikaa lähellämme. Joudumme todennäköisesti sanomaa hyvästit isolle osalle istutuksia, sillä ainahan se hyvinlannoitettu perenna maistuu paremmalta kuin joku metsänreunan kalvakka heinäkasvi.
Tämä kuva on haetttu Wikipediasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti