ja pitäähän se lupaus pitää.
Heti alkuun seisomme upouudessa matkalaukussamme kaulassamme virallinen kisapassi. Paitsi että kyseessä ei ollutkaan urheilukilpailu, vaikka ulkoisesta habituksestamme niin voisi päätellä. Nämä pehmeät, joustavat haalarit ovat muuten mitä mainioin lentomatka-asu, koska näissä voi vaikka torkahdella, jos sattuu hankkimaan lentolipun koneeseen, joka nousee ilmaan aamuyöllä kello neljä.
Blogimme yleissivistävässä osiossa näytämme seuraavaksi kaikille Porton yliopistosta kiinnostuneille, miten betoninen voi opinahjo kaukana etelässä olla. Tunnustakaa pois, olette viettäneet unettomia öitä miettimällä, millaisia rakennuksia muiden maiden yliopisto-opiskelijat joutuvat sietämään, mutta nyt voitte keksiä jonkun uuden huolenaiheen. Tämähän on kaikessa harmaudessaan melkein kuin kaatosateiden kauhduttama Finlandia-talo. Akustiikkakin oli melkein samaa tasoa.
Hieman vanhempaa kiviarkkitehtuuria edustavat puolestaan nämä rakennukset muutaman korttelin päässä paikallisesta kaupungintalosta. Oikealla on ihan oikea EU-varoilla kunnostettu kirkko ja vasemmalla todennäköisesti nunnaluostari, koska siitä puuttuu kokonaan paikallinen erityispiirre eli lautasantennit jokaisella ikkunalla. Meistä nämä ovat sellaisia rumankauniita rakennuksia, joiden takana oli niin kapeita katuja, että vastapäisten asuntojen asukkaat saattoivat tarjota toisilleen kahvia kadun yli.
Suunnilleen selän taakse jäi tämmöinen maisema. Nuo hehkuvat pisteet eivät kuulu millekään paikalliselle monsterille, vaan sieltä on tulossa pikkuruinen raitiotievaunu, joka urheasti kiipesi jyrkkää mäkeä kauhistuneet turistit kyydissään. Vieressä on jokaisen helsinkiläispoliitikon unelma eli melkein keskustassa ikivanha asuntoalue, jonka halvempia asuntoja halajavat byrokraatit varmaan halusisivat kaataa maan tasalle ja rakentaa tilalle tornitaloja. Harmillisesti tämä on suojeltu alue, jossa saa tehdä vain entisöiviä korjauksia.
Ja lopuksi vielä kuva paikallisista kulkupeleistä. Tuo ensimmäinen oli vain matkailijoille tarkoitettu erityiskallis polkuauto, jonka kyytiin emme uskaltaneet. Sen sijaan matkasimme paikallisen taksin penkillä noin 130 km/h kaupunkialueella, jossa oli huomattavasti alhaisempi nopeusrajoitus. Vauhdin hurma valtaat meidät usein kotimaassa, mutta iltayöllä vieraassa kaupungissa yritimme epätoivoisesti muistella, millaisen matkavakuutuksen olemme menneet ottamaan.
Kuvassa kannattaa jälleen kerran panna merkille lystikäs arkkitehtuuri, joka kertoo siitä, että Portossa joko ei ole lainkaan julkisivulautakuntaa tai sitten sillä on omituinen huumorintaju.
PS. Oli siellä jotain ihan tavallistakin. Tässä näkyy hotellin ikkunasta kuvattu paikallisen peruskoulun piha ja sen takana ihan tavallisia taloja ihan tavallisille ihmisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti