Säätiedotusten mukaan tänään on syksyn viimeinen lämmin päivä. Maanantaina sataa lunta kilometrikaupalla, räystäät rasittuvat jääpuikoista ja talviomenat saavat tuta, mitä on pakkanen. No, todennäköisesti ja toivottavasti lunta ei sada ihan meille asti ja pakkanenkin vain vähän nipistelee nurmikkoa, koska meillä ei ole mitään halua vaihtaa talvirenkaita autoon tässä vaiheessa vuotta. Tai siis vaihdattaa, koska meidän mielestämme moinen touhu kuuluu asiantuntijoille eikä meille.
Emme aio mennä ulos tai etenkään uimaan, vaikka uimapukuja esittelemmekin. Mietimme, mikä kuva parhaiten kuvastaisi mennyttä kesää ja päädyimme siihen, että tämmöinen, missä on paljon punaista ja keltaista. Kesä oli täynnä hellettä ja aurungonpaistetta ihan rasittavuuteen asti, joten ainakin me olemme onnellisia, että on palattu takaisin inhimillisiin lämpöarvoihin ja normaaliin elämään, johon kuuluu jotain muutakin kuin ulkoilman välttelyä. Kohtuullisella riemulla tervehdimme sitä tietoa, että kunhan ensi viikon alkupuolen yöpakkasista selvitään, niin päästään nauttimaan ihan tavallisista syysilmoista kumisaapaskeleineen kaikkineen.
Pirjon uimapukuun liittyy säälittävä tarina. Tuosta keltaisesta Hello Kitty -kankaasta on meille ommeltu vaikka miten monta puseroa ja tunikaa. Trikoota jäi kaiken ompeluinnon jälkeen pienenpieni palanen, mutta säästäväisinä emme viskoneet sitä roskiin, vaan siitä tuli osa uimapukua. Lopputulos on oikeastaan aika hyvä, vaikka lähtökohtana olikin itaruuteen vivahtava köyhäily.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti