14.9. Miksi äiti ei kelpaa verkostoksi?

Olemme koko viikonlopun ajan seuranneet blogistia, joka ihan silkkaa osaamattomuuttaan tai osin jopa typeryyttään joutui nettikansan hampaisiin lievästi sanoen kummallisilla kommenteillaan. Koska puolin ja toisin on ollut uhkailua niin kunnianloukkaussyytteillä, nettipoliisilla kuin mustalla listalla, emme uskaltaudu asiasta sen enempää kertomaan. Harmi, olisitte varmasti nauttineet yhtä paljon kuin mekin, koska mikään ei ole niin lystiä kuin sanan säilän heiluttelun seuraaminen. Ja ihan pieni omakin kommentointi.

Sen sijaan kyseisessä blogissa kerrottu työpaikan hakemiseen liittyvä tekstinpätkä sai meidät mietteliäiksi. Kirjoittaja kun kehotti nykyisinä hankalina aikoina käyttämään työnhaussa häikäilemättä hyväkseen verkostoja, sidosryhmiä ja kaikkia mahdollisia erilaisia tuttavuuksia ja kanavia. Kaikkia paitsi äitiä!

Jostain syystä on ihan OK, jos vihjaisee naapurille, että on töitä vailla, voisitko kysellä teidän firmasta. Eikä ole ollenkaan kiellettyä Facebookissa lähestyä tuttavaa tai paria kysellen, voisitko puhua puolestani, kun olen hakemassa sisaryhtiöönne töihin. Samaan tapaan ei saa etsiä töitä äidin avulla, koska äiti on aina puolueellinen osapuoli (tosin niin tulee ollakin, mutta tekeekö se hänestä työnhaun kanavana yhtään sen surkeampaa kuin vaikka urheiluseuran valmentajasta?).

Seuraamamme blogin kirjoittaja oli ehdottomasti sitä mieltä, että jos äiti kyselee lapselleen töitä, ei tätä lasta missään nimessä saa edes kokeeksi työllistää, koska... niin, hän ei kertonut, että miksi ihmeessä se ei ole sopivaa. Kyllä mekin tulemme aina joskus kohteliaasti tiedustelleeksi keskustelukumppaniltamme, että "montako nuorta otatte kesätöihin" tajuamatta lainkaan, että jos olisimme äiti, niin siinä menisi samantien koko loppuiäksi lapsen mahdollisuus päästä töihin kyseiseen putiikkiin. Jos nainen siis soittaa johonkin yritykseen ja yleisluonteisesti kyselee, että onko teillä kesätyöpaikkoja, niin pitää välittömästi varmistaa, onko hän äiti ja jos on, niin sanoa, että kyllä on, mutta ei teidän lapselle. Sitten pitää varmemman vakuudeksi kysyä vielä sen lapsen nimi, ettei epähuomiossa tulisi sille paikkaa tarjonneeksi, jos sillä vaikka on eri sukunimi kuin äidillään.

Kyllä me tiedämme, että ne työpaikat pitäisi itse hankkia ja pitäisi uskaltaa soitella työnantajille, mutta miksi ihmeessä äidin käyttäminen apuna tekee työnhakijasta jotenkin avuttomamman kuin jos prosessissa on mukana työnetsijä. Samanlaista kannustusta ja puolestapuhumista hekin harjoittavat, mutta koska se on heidän työtään, niin siihen suhtaudutaan arvokkaana avunantona eikä peräkamarinpoikana paapomiseen. Kaiken lisäksi monilla äideillä on laaja tuttavapiiri, jonka kautta voisi saada vaikka minkälaista sisäpiiritietoa henkilökohtaisista juoruista kohta aukeaviin vanhempainvapaasijaisuuksiin asti jopa ennen kuin lomitettava henkilö itsekään on tajunnut saavansa perheenlisäystä. 

Meidän mielestämme äidit tulee nostaa työnhaussa siihen arvoon, joka heille kuuluu. Nimenomaan viestinnällisten taitojensa vuoksi heitä ei pidä työnkysyjinä väheksyä vaan työnantajien tulee oppia ymmärtämään, että ihan samalla tavalla kuin hekin hakemusten avulla karsivat suuresta joukosta pienen määrän potentiaalisia työntekijöitä, niin myös äidit hankkivat erilaisista työpaikoista esitietoa voidakseen välittää sen suodatettuna jälkikasvulleen. Jos mahdollisesta työpaikasta vastaa tyly tyyppi, ei kannata lastaan ehdoin tahdoin laittaa sinne mieltään pahoittamaan, kun vastaus kuitenkin on "ei oota". 

Me roikumme tuossa blogikuvassa porraskaiteella. Aurinko paistoi ja meillä on tämmöiset mukavat syksyiset asut. Emme ajattele työnhakua ollenkaan, koska meillä on ihan tarpeeksi tekemistä omenasoseiden kanssa. Taustalla näkyy muodikas keltainen pinnatuoli. Ei, emme myy sitä, turha kysellä. Olivat kuulemma Habitaressa hyvin suosittuja.