Sen piti olla syksyn ohjelmaspektaakkeli, jota kymmenen miljoonaa suomalaista kokoontuu yhdessä katsomaan perjantai-illan ratoksi. Sen piti yhdistää meitä kansakuntana enemmän kuin yhteisen vihollisen tai veronkorotusten vastustamisen. Sen piti kirvoittaa sivukaupalla ihastuneita kommentteja ja lisätä levymyyntiä niin, että jokainen ohjelmaan osallistunut pääsisi jonnekin veroluettelon kärkipaikoille iskelmälaulajien sarjassa.
Toisin kävi. Meitä ei ole kymmentä miljoonaa kotimaista katsojaa ja toisaalta Vain elämää -sarjan ensimmäinen osa oli odotuksiin suhteutettuna floppi. Jotenkin vaivautuneet laulajat kiemurtelivat kameroiden edessä yrittäen näyttää siltä, että on ihan luontevaa olla olevinaan vanhoja tuttuja jostain 1960-luvulta alkaen, vaikka osa osallistujista ei ollut vielä silloin syntynytkään. Vähän väliä piti halata ja vakuuttaa, että rakastetaan kaikkia yhdessä ja erikseen ja ihan hurjasti etenkin sen jälkeen, kun toinen oli laulanut laulun, jota ei osannut odottaa sitten niin ollenkaan.
Ehkä me itse odotimme hieman liikaa tai ehkä koko ohjelmaa oli mainostettu etukäteen turhan paljon tai ehkä se ei nyt vain toimi. Osasyynä voi tietenkin olla sekin, että tämä ensimmäinen osa poikkesi aikaisempien vuosien vastaavista ja siitä oli tehty jonkinlainen yhden miehen musiikintulkinnallisen uran läpileikkaus. Huono, sanomme me ja olemme pettyneitä. Yhtään kyyneltä ei kirvonnut eikä tullut mitään kaihomieltä tai tunteenpaloa kuten aikaisempina vuosina saattoi hetkittäisesti tapahtua. Lisäksi meitä otti päähän se, että jokainen osallistuja hehkutti sitä, miten oli kappaleensa valinnut, vaikka etukäteen on tiedossa, että tuottaja on ne päättänyt.
Hyvän sienisyksyn kunniaksi meillä on tälläiset sienikuvioiset trikooasut. Meidän mielestämme sienien paikka on paidoissa tai metsässä, ruokapöytään niitä ei pidä kenenkään kiusaksi kantaa. Miettikää vähän: ne ovat katalia itiöemiä, jotka putkahtelevat maasta miten sattuu eikä koskaan voi tietää, mikä niistä on myrkyllinen ja mikä vain esittää syötävää.
Voin sanoa, että paidassa olevan näköisiä ei kannata yrittää syödä, vaikka etana sitä söisikin. Tai joku illettävä toukka.
VastaaPoistaMutta melkein mieluummin kantaisin noitakin sieniä ruokapöytään kuin katsoisin jotain Vain elämäätä...
Minuakaan ei itkettänyt. Ei kyllä ole itkettänyt aiempinakaan vuosina juurikaan. Oli kyllä niihin verraten harvinaisen vaivaannuttava jakso! Ja vähän kävi sääliksi Vesku, joka itse sanoi, että on karsinut joitakin biisejä ohjelmistostaan koska ei vaan ole enää jaksanut niitä - ja kerta kiellon päälle!
VastaaPoista