Hiljaiselomme syy näkyy tässä kuvassa. Olemme matkalla emmekä suinkaan millään pikkuruisella reissulla, vaan maailman äärilaidalla melkein putoamassa reunan yli tuntemattomaan.
Hongkong on ulkomaa ja siitä jännittävä paikka, että täällä on paljon ulkomaalaisia. Oikeastaan kaikki tapaamamme henkilöt yhtä lukuunottamatta ovat kaikkea muuta kuin suomalaisia. Jo lentokoneessa huomasimme, että jotain on peruuttamattomasti hassusti, koska niin sanotusta matkustamohenkilökunnasta vain yksi osasi kanssamme samaa kieltä, vaikka lensimme tänne Finnairin suoralla lennolla Helsingistä. Pääosin keskustelua käytiinkin ns. tankeroenglannilla, koska lentoemäntien kotikieli oli kiina mandariinilla tai ilman. Sitä me emme ymmärrä sanaakaan.
Matka kesti yli yhdeksän tuntia. Lähdimme suunnilleen keskiyöllä, mutta olimme vasta myöhään iltapäivällä perillä, sillä Hongkongin aika on kuusi tuntia meidän aikaamme edellä. Menetimme siis neljäsosan vuorokaudesta! Sitä ei kuulemma korvata ennen kuin palaamme takaisin. Vaikka meidän mielestämme oli uskomattoman myöhäinen aika syödä, niin jo ennen Venäjän ilmatilaan sujahtamista tuotiin eteemme päivällinen. Siis juuri siihen aikaan, kun olisimme halunneet nukahtaa kaikessa rauhassa. Emme tarkemmin erittele aterian sisältöä, koska lentokoneruoka on aina omanlaistaan, mutta suosittelemme tilaamaan jonkun kivan erikoisruokavalion mukaisen aterian. Silloin sen saa eteensä paljon aikaisemmin kuin muiden tusinatuotteet.
Syömisen jälkeen yritimme nukkua, mikä ei ollut mikään ihan helppo teko, koska puoli-istuvassa asennossa on hankala saada itseään väännettyä luontevaan uniojennukseen. Onneksi meillä oli mukanamme mainio niskatyyny (maksamaton mainos) eli tässä kuvassa näkyvä putkilo. Sen sai kierrettyä vaikka minkälaiselle rullalle tai puolirusetille. Huonona puolena on se, että tätä ei saa tyhjennettyä ja taiteltua pikkuruiseen tilaan, mutta käyttömukavuuteen (ja kepeään niskaan) verrattuna se on pieni murhe.
Lähtiessämme Suomi näytti armaimmat äidinkasvonsa eli lämmintä oli muutama aste, viima oli vinkuva ja kaiken kattoi harmaa lohduttomuus. Perillä meitä odotti lehmänhenkäystä muistuttava kostea lämpö, huikean suuri lentoasemahalli ja melkein riehakas auringonpaiste. Ihan uutena matkustuskokemuksena teimme maahantuloilmoituksen, jonka ojensimme tuimakatseiselle passintarkastajalle ennen kuin pääsimme lähellekään matkatavaroitamme. Eurooppa ja sen rajattomat rajat olivat muisto vain.
Tässä vaiheessa lienee rehellisintä kertoa, että eksyimme muutaman kerran valtavassa hallissa, koska logiikkamme ei ole ihan samanlainen kuin kiinalaisilla. Loppupelissä tajusimme, että oikeastaan olimme koko ajan olleet juuri siellä missä piti, mutta nuolet eri suuntiin hieman hämäsivät. Vähän kuin olisi ollut flipperin kuula pingahtelemassa edestakaisin sinne ja tänne, sellainen on Hongkongin kansainvälinen lentokenttä kaikkine oikopolkuineen ja junayhteyksineen kaukaisimmista saapumispaikoista kohti laukkujen liukuhihnaa. Ei siis pidä lukea kaikkia kylttejä ja nuolia, vaan pitää miettiä, mitä itse on aikeissa tehdä. Keskity olennaiseen ja unohda se, että joku muu on mahdollisesti tuomassa maahan laukkukaupalla tullattavaa.
Matkaa varten pukeuduimme rennosti, mutta somasti. Hello Kittyt pinkillä pohjalla sopivat mielestämme varsin hyvin niin nukkumiseen kuin lentokoneesta laskeutumiseen. Näissä asuissa ei yksinkertaisesti voi näyttää ryppyiseltä ja nuupahtaneelta, vaikka olisi juuri valvonut vähän yli toista vuorokautta. Juuri niin - emmehän me siellä koneessa oikeastaan nukkuneet, kunhan nukahtelimme.
Mutta tästä seikkailu vasta alkaa!
Lähtiessämme Suomi näytti armaimmat äidinkasvonsa eli lämmintä oli muutama aste, viima oli vinkuva ja kaiken kattoi harmaa lohduttomuus. Perillä meitä odotti lehmänhenkäystä muistuttava kostea lämpö, huikean suuri lentoasemahalli ja melkein riehakas auringonpaiste. Ihan uutena matkustuskokemuksena teimme maahantuloilmoituksen, jonka ojensimme tuimakatseiselle passintarkastajalle ennen kuin pääsimme lähellekään matkatavaroitamme. Eurooppa ja sen rajattomat rajat olivat muisto vain.
Tässä vaiheessa lienee rehellisintä kertoa, että eksyimme muutaman kerran valtavassa hallissa, koska logiikkamme ei ole ihan samanlainen kuin kiinalaisilla. Loppupelissä tajusimme, että oikeastaan olimme koko ajan olleet juuri siellä missä piti, mutta nuolet eri suuntiin hieman hämäsivät. Vähän kuin olisi ollut flipperin kuula pingahtelemassa edestakaisin sinne ja tänne, sellainen on Hongkongin kansainvälinen lentokenttä kaikkine oikopolkuineen ja junayhteyksineen kaukaisimmista saapumispaikoista kohti laukkujen liukuhihnaa. Ei siis pidä lukea kaikkia kylttejä ja nuolia, vaan pitää miettiä, mitä itse on aikeissa tehdä. Keskity olennaiseen ja unohda se, että joku muu on mahdollisesti tuomassa maahan laukkukaupalla tullattavaa.
Matkaa varten pukeuduimme rennosti, mutta somasti. Hello Kittyt pinkillä pohjalla sopivat mielestämme varsin hyvin niin nukkumiseen kuin lentokoneesta laskeutumiseen. Näissä asuissa ei yksinkertaisesti voi näyttää ryppyiseltä ja nuupahtaneelta, vaikka olisi juuri valvonut vähän yli toista vuorokautta. Juuri niin - emmehän me siellä koneessa oikeastaan nukkuneet, kunhan nukahtelimme.
Mutta tästä seikkailu vasta alkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti