Kevät on taas putkauttanut kotikoloistaan puoliurheilullisen kansanosan eli kävelysauvat vinhasti käsissään viuhtovat tädit. He tekevät tavallisesta kauppareissustaan pienimuotoisen kansallisen liikuntatapahtuman lähtemällä 200 m päässä sijaitsevasta kerrostaloasunnostaan halpuutetuille ostoksille lähipuotiin. Päälle puetaan tietenkin urheilulliset toppahousut ja kuoritakki, jonka alla on ainakin viisi kerrosta vaatetta. Päähän sijoitetaan hikinauha, jossa on fleeceruusuke,sillä se on melkein sama kuin hattu. Jalassa on yleensä talviurheilukengät tai noin 3 cm korolla varustetut nahkasaappaat, joissa on mahdollisimman pitävä kumipohja.
Kaikenlainen liikunta on mielestämme jokaisen ihan oma asia. Jos haluaa harrastaa hiihtoa ilman suksia, niin siitä vain, ei se ole meiltä pois. Sen sijaan kaupassa me haluaisimme käydä niin, että meitä ei jatkuvasti tökitä puoliteräväkärkisillä sauvoilla, jotka on asetettu tanakasti iskuasentoon urheilijaneitosen kainaloon. Ongelma kun on siinä, että sen reippaan kävelylenkin verran sauvat sopivat varsin hyvin nahkahansikkaiden verhoamiiin käsiin niin sanotusti vertikaaliasentoon, mutta kaupassa urheilusuoritusta tukevat välineet sijoitetaankin horisontaalisesti siten, että kanssaostelijat joutuvat tämän tästä väistelemään. Taudinkuvaan kuuluu se, että huiskija itse ei huomaa tekevänsä mitään muille vaarallista. Päinvastoin, hän punnitsee terveellisiä avocadoja ja tomaatteja iloisen tietämättömänä siitä, että puoli kaupallista väkeä pakenee hedelmäosastolta kohti maitokaappia säästyäkseen osumilta.
Jostain syystä kerhomme lähikauppa on näiden reipasta kävelyä harrastavien naisten erityisessä suosiossa. Tai siis kyllähän me tiedämme syyn. Se on viereinen vähän paremmin rakennettu kerrostalo, johon noin 15 vuotta sitten muutti runsaasti vastaeläköityneitä pariskuntia, jotka olivat myyneet ylisuuren omakotitalonsa ja asettuneet asumaan kaupungin vilinään. Nyt ikää on tullut lisää ja vilinäksi riittää vallan hyvin jokapäiväinen kaupassakäynti, johon ajansäästöllisistä syistä yhdistetään aamu-, päivä- ja iltalenkki. Matkalla kauppaan edetään ripeästi ja ryhdikkäästi askeltaen ja matkalla kotiin yritetään epätoivoisesti tasapainoilla kauppakassien ja kävelysauvojen kanssa.
Yksi ostoshetkestään liikuntapisteitä keräävä henkilö on vielä jotenkin liikehdinnältään ennustettavissa, mutta ajoittain heitä pyrähtää puotiin suoranainen parvi. Varsinaisina tarjoushaukkoina he suuntaavat empimättä kohti päivän alennustavaroita sirkuttaen samalla niin, että jo pelkkä ääni riittää usuttamaan muut asiakkaat välittömästi kohti kassoja. Nyt eivät vaarassa ole enää vain asiakkaat, vaan myös erilaiset ostamiseen houkuttavat rakennelmat ja hyllyjen päähän sijoitetut tavarat. Tusinalla huolettomasti kainaloon sijoitettuja kävelysauvoja voi saada parissa minuutissa enemmän epäjärjestystä aikaan kuin päästämällä puotiin lauman päiväkoti-ikäisiä.
Suosittelemme, että niin sukset kuin sauvatkin jätetään kauppareissun ajaksi kotiin ja käytetään niitä vain erityisissä liikuntatapahtumissa. Sen sijaan voi vaikka kuntosalilla askeltaa tällaisella cross trainerilla, jonka jalustimeen (?) mekin olemme kuvaksen ajaksi asettuneet. Tällä voi teloa korkeitaan itsensä! Jos kovasti pelottaa, voi laittaa kyynärsuojat ja pyöräilykypärän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti