Niin kuin tässä kuvassa. Aurinko paistaa, maailma hymyilee ja me olemme melkein kuin oikeita. Ei ihme, että kotona meistä käytetään yleisnimitystä tytöt.
Joka tapauksessa juuri tässä ja nyt olemme ihan oikeasti täynnä riemua ja uskallusta, sillä ison kiven päälle kiipeäminen oli melkoinen riemuvoitto. Emme päässeet tänne lentämällä kuten leppäkertut vaan kapuamalla kuin vuorikiipeilijät. Mikä on istuessa nallekarhumaisissa fleecehaalareissa ihastelemassa harvennushakkuun jälkiä. Parin vuoden kuluttua tänne pääsee puolukkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti