lauantai 7. marraskuuta 2015

7.11. Piristellään

 photo 726637dd-0b01-4b2b-b3b3-0277817033e3_zpsaviopbwz.jpg

Otsikon voisi tulkita vaikka herätyskellon pirinään viittaavaksi, mutta siitä ei ole nyt kyse. Me kerromme teille hurmaavan salaisuuden ja toivomme, että osaatte pitää sen: olemme lähdössä matkalle! Lentoliput on tilattu, hotellihuone varattu, rokotukset siedetty ja passit löydetty. Vielä pitää varmistaa vakuutukset, hankkia valuuttaa ja pakata laukut. Sitten vain matkaan.

Tuosta valuutanvaihdosta voi päätellä, että matkaamme euroalueen ulkopuolelle. Totta, määränpää on kaukana melkein maapallon toisella puolella ja vähän ennakoimme, että melkein kymmenen tunnin lentomatka tulee olemaan tuskaa ja täpinää. Mutta me kestämme sen, koska perillä on mukavaa ja kummallista ja kuumaa ja paljon katuja, joita tepastella. Rannasta emme välitä, vaikka pieni lauttamatka saattaa olla edessä. Näemme myös elämämme ensimmäisen kerran oikea pilvenpiirtäjän! Tai voi olla, että kyseessä on jo toinen, mutta meidän määränpäässämme ne ovat erityisen korkeita ja kauniita.

Ulkomailla puhutaan ulkomaata, joka tässä tapauksessa on kieltä, jota emme osaa ollenkaan. Pienellä kauhulla odotamme, mitä meille tapahtuu, kun tilaamme ruokaa. Pahimmillaan lautaselle voi ilmestyä puolikuollut ankka, vaikka luulimme tilanneemme kypsän. Laitamme maitohappobakteerit ja vatsalääkkeet ostoslistalle. Lähtiessämme matkalaukut ovat melkein tyhjiä, koska luulemme, että periltä pitää ostaa paljon kaikkea sellaista, mitä emme tarvitse, mutta mitä pitää säilöä vinttiin sadan vuoden kuluttua löydettäväksi ja ihasteltavaksi. Että kävivät kaukana ja toivat tämmöisen ihanan mikä-lie-hilavitkuttimen!

Lähtöön on vielä viikko, mutta me olemme silti jo täynnä yhdistettyä matkustusintoa ja -kauhua. Jotain unohtuu joka tapauksessa ja sitähän kannattaa surra hyvissä ajoin ennen matkaa, ettei perillä tarvitse käyttää moiseen yhtäkään minuuttia. Eksymistä toisistamme olemme jo harjoitelleen täällä kotona, jotta siellä suurkaupungissa emme menisi kokonaan tolaltamme huomatessamme, että olemme kadonneet joko toisiltamme tai muuten vain. 

Keltaisilla mekoilla on tarkoitus kertoa, että elämä on aika lailla aurinkoista, vaikka marraskuu vihdoinkin taitaa iskeä ihan tosissaan. Jo oli aikakin, kuka kestää ainaisesti noin 10 asteen lämpötiloja?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti