Ja inhosimme niitä jo eilen käydessämme muutaman sadan kilometrin päässä autoajelulla. Aurinko paistoi ja vähän väliä vastaan tai ohitse päristeli parvi kaksipyöräisiä. Hyvähän siellä oli ajella, jos motoristit viitsivät ajaa korkeinta tiellä sallittua nopeutta, mutta miettikääpä tilannetta, jossa 40 kpl liian pieneen nahkapukuun pukeutunutta pikkuisen pyylevää virkamiestä päättääkin kevään kunniaksi ajella varovaisesti noin 60 km/h, ettei vain satu mitään ikävää. Sellaisesta laumasta ei pääse ohi eikä yli saa ajaa.
Kyllä me ymmärrämme, että keväiseen kaksipyöräisellä ajeluun liittyy vapauden hurmaa ja muita mukavia asioita. Tässä vaiheessa kevättä ei hurjemmassakaan vauhdissa hampaisiin saa vielä harmaata hyttyskuorta ja ensimmäiset kilometrit ovat aina vähän kuin juhlaa, mutta muiden liikenteessä pujottelevienkin kokemuksia voisi vähän miettiä. Jos taukopaikan parkkiruuduissa on hyvin harvaan aseteltuja pyöriä ja autoilijat joutuvat etsiytymään jonnekin alueen äärireunoille, niin voihan siitä tulla vähän pahaa mieltä ja ainakin ajatuksellista suukopua. Että pitääkö ne pyörät haja-asutusalueellakin asetella keskelle ruutuja, vaikka vähän tiivistämällä saataisiin hyvät tilat kaikille.
Kun olimme saaneet sijoitettua automme jonnekin parkkipaikan kaukaisimman kolkan puoliväliin, kipitimme kohti pullantuoksuista kahvilaa. Siellä me kohtasimme vain sellaisia epämoottoripyöräkerholaisia, joilla ei ollut rumia tatuointeja eikä ilkeää mieltä. Silti me aika lailla ärsyynnyimme siitä, että he eivät viitsineet asettua taukopaikassa jonon hännille vaan kokivat olevansa ikään kuin enemmän oikeutettuja tuoreeseen kahviin kuin kaikki muut. Tietysti nämä vähän rosvon näköiset veijarit vetosivat siihen, että kun kaverikin istuu jo pöydässä, joten tässä on vähän kiire, mutta silti se oli meidän mielestämme epähienoa etuilua.
Jostain syystä jopa puolen tusinan mopopojan ajelu omilla viritetyillä ja siten laittomilla menopeleillään ei tunnu yhtä turhauttavalta kuin nämä kokoontumisajot, joihin lopulta laumautuu yhdelle pienelle taukopaikalle tai muistomerkille kymmeniä ja taas kymmeniä motoristeja. Tai näin me ajattelemme silloin, kun joudumme keskelle pärinäpoikaparvea emmekä ole ihan varmoja siitä, onko ajaminen enää turvallista. Hankkisivat jonkun hyvän harrastuksen kuten vaikka huonekalujen entisöinnin, sitäkin kun voi hyvin tehdä porukalla.
Vaatepuolella ratkaisi tänään väri eli sinistä sen olla pitää. Kaikki muu on trikoota paitsi Pirjon hame, joka on kauniisti laskeutuvaa viskoosia. Mitä on ehkä hankala uskoa, koska kuvassa vaate kaikkea muuta kuin laskeutuu.
Mulla on motoristeista kyllä semmosia ylinopeus- ja yliäänikokemuksia, ei niinkään ylivarovaisuutta... tässä kun asuu liikenneympyrässä, jonka ympärillä on 40:n rajoitus, ja kun lähtevät tuonne suuntaan, missä rajoitus muuttuu 60:n kautta 80:ksi, pannaan kahvat kaakkoon heti kun pääsee ympyrästä. Tärykalvot räjähtelee ja linnut putoilee puista. Ja niitä tosiaan välillä on useampi peräkkäin...
VastaaPoista