28.5. Roskapostin uhrit

Me saamme nykyisin hyvin paljon sähköposteja. Niitä lähettävät Gigantti, Posti, Pankki, Jenni N, Onnenarpa, Citymarket ja moni muu. Yhteistä niille on se, että varsinainen asia ei millään mahdu viestiin, joten meidän pitäisi avata liite saadaksemme selville, mitä mukavia uutisia onkaan saapunut.

Vaan mepä emme avaakaan, vaan poistamme kaikki epäilyttävät ja muuten vain outojen lähettäjien meilit samantien. Niissä kun asustaa pelottava virus, joka voi koska tahansa ottaa koko tietokoneemme haltuun ja hävittää ihan jokaisen asian, jonka olemme tallentaneet kovalevylle. Se olisi hyvin surullista, vaikka olemmekin ihan varmuudeksi kopioineet kaiken olennaisen muutamaan muuhunkin paikkaan.

Tosin on pakko tunnustaa, että aina joskus käy mielessä, että sitä voisi vaikka vain vähäsen kurkistaa katsomaan, mitä siellä liitteessä olisi. Entä jos siellä oikeasti kerrottaisiin, mistä sen iPodin voisi eurolla käydä noutamassa tai mikä jännittävä paketti odottaa Matkahuollossa noutajaansa. Silti emme kurkista edes kirjaston koneella käydessämme, koska roskapostin lähettäjällä on se meidän sähköpostiosoitteemme. Pelkäämme, että yhden vaarattomankin liitteen avaaminen saisi posteja suoltavan palvelimen riemastumaan niin, että se tuplaisi tai triplaisi lähetysmäärän. Nykyinen noin kuusi meiliä päivässä riittää ihan hyvin, kiitos vain, sen me maltamme aina iltapäivällä siirtää roskakoriin ja edelleen jonnekin lopullisesti hävitettyjen bittien taivaaseen.

Tänään on pilvinen päivä, joten mekin olemme pukeutuneet riittävän lämpimästi siltä varalta, että saamme päähämme lähteä keräämään lehtokotiloita. Ne hurmaantuivat parin päivän sateista niin, että paikoitellen saimme kerätä kotiloita lapiolla kuumavesiämpäriin. Tosin se lapio oli mallia lasten hiekkalaatikkovarustus, mutta ämpäri iso. Pirjon liivihameen taskusta kurkkii aplikoitu Nalle Puh ja Purjon haalareitten isossa paikkataskussa omaa riemua pitää merimiesnalle.