Taas kerran vakavahenkinen ääni radiossa kertoi, että vuosi on siinä vaiheessa, että koivu kukkii. Jaha, me ajattelimme ja mietimme samalla, miksi koivu ei voisi olla kuin kirsikkapuu ja kukkia niin, että sen huomaa kauempaakin. Nyt asia täytyy tarkistaa siitepölytiedotteesta, sillä aivastelu ja paleleminen voivat yhtä hyvin olla flunssaa.
Suomalaiset lehtipuut eivät ole ymmärtäneet, että kylmässä pohjolassa oikein isoilla kukilla rehentely olisi paljon parempi vaihtoehto kuin nykyinen pikkuriikkisten kukintojen piilottelu. Ottaisivat oppia omenapuilta, jotka suorastaan rehentelevät kauneudellaan verrattuna johonkin koivuun, joka väsää puolihuolimattomasti muutaman urvun (vai onko se urpun?) ja sitten levittää melkein näkymätöntä siitepölyä pitkin ja poikin suorastaan ylenpalttisesti ahdistellen samalla kaikki allergisia. Mistä taas tuli mieleen, voisiko lehtipuut haastaa oikeuteen tahallisesta ja tarkoituksellisesta pahan olon aiheuttamisesta.
Tästä kaikesta voi päätellä, että me olemme niiskuttaneet ja vetistelleet aika lailla koko viikonlopun ajan. Koska luonto hyökkäsi meidän viattomien kimppuun, teimme oman ratkaisumme ja iskimme puolestamme suorastaan raivokkaasti pahaa-aavistamattomaan ruusupensaaseen. Napsimme siitä kaikki oksat ja versot ja siten ikään kuin kostimme sen, että kevät saa silmämme punoittamaan.
Vaatepuolella luotamme tilkkukopan antiin. Pirjon paidassa ovat kaverukset Siiri ja Myyry, Purjolla on ainakin tusina Hello Kittyja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti