Elämä on siitä jännittävää, ettei koskaan voi tietää, mitä pilvistä on putoilemassa päähämme. Jotain sieltä joka päivä ropsahtelee tai leijuu, mutta mikään ei tunnu olevan kovin pysyväistä. Eilen oli lunta niin, että auto peittyi vallan valkoiseksi, mutta tänä aamuna oli vain muutama hauras hiutaleläntti siellä täällä rakennusten kupeessa vähän kuin ujosti pälyilemässä, että mihin sitä lähtisi.
Pakkaslumen ja vesisateen välissä ei ole sitä pienen hetken suojasäätä, jolloin voisi tehdä lumiukon tai lapioida pohjaa lumilinnalle. Ehei, vaihtoehtoina ovat joko pakkanen tai monta astetta plussaa. Kaukana tuntuvat olevan ne syksyt, jolloin saattoi kuljeskella kuulaassa säässä ihastelemassa maisemia. Jos nyt lähtee vaikka metsään, niin saa kuusenoksilta päälleen joko litratolkulla vettä tai sitten muutaman ämpärillisen oikein hienojakoista hilettä, joka osaa tunkeutua niskasta kutittamaan selkää.
Siksi emme menekään ulos, vaan istuskelemme kaikessa rauhassa sisätiloissa. Näissä haalareissa on yritetty tuhota sekä nauha- että kangasvarastoa, joten lopputuloksena on vähän maltillista riemunkirjavaa. Pirjon haalarissa ajatuksena oli saada sinipunaiselle nauhalle jotain käyttöä, joten sitä ommeltiin niin hihaan kuin haalarin etumukseenkin. Purjon haalarissa lähtökohtana oli synkän mustanharmaa kukallinen etukappale, johon yhdistettiin pinkkiharmaata neulosta. Kuvissa nämä näyttävät aika typeriltä, mutta todellisuudessa ovat ihan siedettäviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti