Joulukuussa tapahtuu aina kaikenlaista hauskaa ja arvaamatonta. Esimerkiksi eilen meillä varsinainen toimintapäivä, koska ensin hajosi pesukone ja sitten pätkivät sähköt ja loppuillan kuuntelimme tuulen pahaenteistä ulvontaa koivukujalla, tosin tuossa vaiheessa jo sähköjen kera. Odotimme rytinää ja rysäyksiä, mutta tiettävästi yksikään puu ei ole heittänyt henkeään puuskien armoilla. Sen sijaan hämmästelimme sitä, miten ennen myrskyä varoiteltiin, ettei pidä mennä metsään (kuka ihan oikeasti sinne olisi pimeällä menossa?) ja eikös välittömästi muutama espoolainen jäänyt jossain lenkkipolulla kaatuvan lahopuun alle. Mikä älli se saa ihmisen uhmaamaan luontoa kaikista kielloista huolimatta?
Kaikessa kiireessä olemme jättäneet joulukortit hankkimatta koska olimme varmoja, että lakkoileva posteljooni ei niitä ikinä aio viedä perille. Olimme väärässä, joten jossain vaiheessa pitäisi paneutua niihinkin etenkin kun heti vuodenvaihteessa postimaksut nousevat suorastaan megalomaanisesti. Ensin valitetaan sitä, että kuljetetaan liikaa kirjeitä ja kun kaikki siirtyvät sähköiseen laskutukseen ja sähköpostiin, niin Itellassa itketään, että on niin kallista kiikutella muutamia kirjeitä harvaan asutuilla seuduilla. Päättäisivät nyt, mikä on sopiva määrä postia milloinkin.
Meillä on somat vaaleanpunaiset kylpytakit, koska jouluna on tapana tällaisia lahjaksi antaa niiden kamalien paituleiden ja lötköpyjamien ohessa. Meille kiitos ei mitään vaatelahjoja, vaikka niitä miten saa jo ensi viikolla alennuksella. Tämä siis tiedoksi tontuille, jotka norkoilevat jossain ikkunoiden takana, mokomat kielikellovakoilijat.
Pukki voi tuoda sen uuden kylpytakin sitten tänne meille, mielellään aikuisten malli ja kokoa L. Ja sievän värinen.
VastaaPoistaMie kans aattelin niitä espoolaisia samoin miettein. Onko nykyihminen (kaupunkilainen!) niin turvallisuuteen tuudittautunut, että luulee luonnonvoimienkin olevan täysin hallinnassa?