Joulu on ostamisen kulta-aikaa ja hyvä niin, koska siten pidämme kulutusyhteiskunnan oravanpyörät pyörimässä. Me itse inhoamme shoppailua, mutta aina joskus sinne kauppaan on mentävä hankintoja tekemään. Otsikon mukaisesti olemme olleet tänään sekä ensimmäsinä että viimeisinä kaupassa, joten Se Suuri Jouluruuhka on kokematta.
Olimme aamulla jo klo 8.00 Kärkkäisen tavaratalon ovella valmiina hyökkäämään liukuportaisiin ja kirjaosastolle. Etukäteen mietitty reitti mahdollisti sen, että jo 40 minuuttia myöhemmin työnsimme täpötäydet kärryt tyhjän kassahihnan vierelle ja siirryimme maksamaan. Tässä vaiheessa vaikutti siltä, että koko kaupunki vielä nukkui, koska kaupassa oli tilaa ja eritoten parkkipaikalla tyhjiä ruutuja vallan mahdottomasti.
Täysin riehaantuneina (todennäköisesti viimeisestä koulupäivästä johtuvasta) hiljaisuudesta suunnistimme aivan kaupungin keskustaan asti havaitaksemme, että tavattoman rauhallista oli sielläkin. Olisimme ennättäneet ostamaan vaikka mitä, mutta pitäydyimme tällä kertaa ihmettelyssä. Suoritimme samalla myös pienimuotoista parkkisakkolaskentaa, koska sopivasti näköetäisyydellä oli laaja parkkialue, jonne saivat pysäköidä vain luvanhaltijat. Nähtävästi heitä ei ollut kovin monta, koska vikkelä sakottaja sai lykätä jokaisen auton tuulilasinpyyhkijän alle noin 40 euron hintaiset terveiset. Joulumieltä vain teillekin, jotka ette muka huomanneet ihan vain hetkeksi jättäneenne autonne kielletylle alueelle.
Rauhaa ja harrasta tunnelmaa riitti tismalleen kymmeneen asti: silloin tuntui, että jossain joku suma purkautui, sillä kadut täyttyivät ihmisistä ja autoja oli kaikkialla. Olimme äärettömän onnellisia voidessamme palata kotiin joutumatta jonottamaan yhtään missään. Säntäilkööt muut aamu-unisemmat aikansa keskenään, meillä virkuilla oli päivä jo puolessa.
Illalla teimme toisinpäin eli tähtäsimme ruokakaupoille hieman ennen sulkemisaikaa, mutta kuitenkin kassatoimihenkilöiden kannalta inhimillisesti ennen työajan päättymistä. Taas saimme kulkea kohtuullisen hiljaisessa puodissa kaikessa rauhassa täyttämässä ostoskoriamme eikä parkkipaikallakaan tarvinnut kierrellä ympäriinsä tyhjää ruutua etsimässä. Valikoima ehkä oli hieman kapeampi kuin mahdollisesti aamulla oli ollut, mutta emme olleetkaan hankkimassa tänään valmista rosollia tai graavilohta, vaan vähän arkisempia asioita.
Toistaiseksi olemme onnistuneet välttämään joulustressin välttelemällä joulustressaantuneita yksilöitä. Lahjoja emme hanki, koska meidän ei tarvitse, sellainen on tonttujen hommaa. Niitä ei ole onneksi näkynyt, koska ne eivät uskalla tulla kurkkimaan ikkunoista pelätessään isoa ja lihavaa kissaa, joka on asettautunut portaillemme vankkana aikomuksenaan pujahtaa sisään heti, jos emme ole varovaisia ja sulje kulkureittiään. Jos siis joltain on karannut ruskeavalkoinen todella vanttera ja laiskanpulskea, selkeästi ihmisten kanssa olemaan tottunut kissa, niin meiltä sen voisi noutaa ennen kuin siihen kokonaan hermostumme.
Asumme ovat jälleen kerran tähdelliset. Pirjolla on tähtitunika, Purjolla samanluosiset housut. Ensin ne tuntuivat jotenkin hassuilta, mutta yhdistettynä koirakuvioisee paitaan niistä tuli oikeastaan aika kivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti