Ei, me emme ole ostaneet pihaamme mitään muovisia huonekaluja tai käyneet Jyväskylässä asuntomessualueen laidalta kurkkimassa, mikä tänä vuonna on muotia. Emme ole edes tehneet mitään kyselyä aineesta "jos olisit pihakaluste, niin mikä pihakaluste olisit". Sen sijaan olemme joka päivä pariin otteeseen ajaneet Oikean Päiväkodin ohi ja miettineet, miksi ihmeessä sinne on hankittu puutarhakalusto. Ja miksi ihmeessä se on sijoitettu mahdollisimman kauas niin hiekkalaatikosta, keinuista kuin liukumäestäkin.
Nyt ei pidä kuvitella, että olisimme kateellisia tai edes aikeissa ilmoittaa aluehallintovirastoon, että kävisivät varmistamassa pöydän ja tuolien turvallisuuden päiväkodin pihakäytössä. Meillä on ihan omat kestävät ja pestävät puutarhahuonekalumme, joten emme aio käydä yön pimeinä hetkinä hankkimassa uusia, joten mistään tuommoisesta ei ole kyse.
Sen sijaan meitä ihmetyttää se, että ajelimme koska tahansa päiväkodin ohi, istuu siinä pöydän ääressä aina vain aikuisia, ei koskaan lapsia. Aurinkoisina aamuina aikuiset ottavat oikein mukavan lepoasennon kasvot kohti lämmintä säteilyä, joten oletusarvoisesti he eivät näe, mitä ympärillä tapahtuu. Iltapäivisin kokoonnutaan kaikesta päätellen kahvikupposten ääreen, mutta lasten välipalatarjoilua ei ulkona näy. Työpäivä vaikuttaa varsin rattoisalta etenkin kun puutarhakalusto on sijainniltaan edullinen aurinkoon nähden, ei suinkaan koko pihan vartiointiin.
Kun aikuiset istuvat kahvilla, jää pihasta ja lapsista iso osa katvealueelle. Siellä kulman takana voi vähäsen kurmuttaa pienempiään tai ainakin napata kuorma-auton kädestä. Päiväkahvitteleva varhaiskasvatuksen ammattilaiskunta ei korvaansa lotkauta, vaikka nurkan takaa kuuluisi siantappoa muistuttava ääni. Heillä on meneillään työehtosopimuksen mukainen virkistystuokio, joka ohikulkijoista näyttää kestävän hieman yli puolitoista tuntia kahdesti päivässä. Ei niin, että olisimme seisseet pusikossa vakoilemassa, mutta kuten jo totesimme - ajoipa päiväkodin ohi koska tahansa, istuvat aikuiset aina selin lapsiin. Jopa silloin, kun ajelemme siitä edestakaisin 10 minuutin välein kolmeen kertaan.
Tunnustamme pikkusieluisuutemme, koska ei löydy yhtäkään selvitystä, jonka mukaan pihassa tuolissa istuskeleva aikuinen olisi lapsen kehitykselle jotenkin vaarallinen. Toisaalta tuskin löytyy sellaistakaan, jonka mukaan varhaiskasvatuksen vankan perustan luomisen vuoksi päiväkodissa aikuisten on parasta pysytellä tiiviisti toistensa läheisyydessä kaukana lapsista antaen näiden keskenään puuhata melkein mitä tahansa. Eikä aikuisten lasten leikkejä pidäkään mennä sotkemaan, mutta koska Oikean Päiväkodin pihassa on samaan aikaan arviolta kolmisenkymmentä 0 - 6 vuoden ikäistä vipeltäjää, niin jonkinlainen vartiointi- ja seurantatyyppinen toiminta saattaisi olla paikallaan. Ja jos ei ole, niin miksi ihmeessä siellä on tarpeetomana liuta aikuisia nauttimassa kesäpäivästä, jos kerran lapset pärjäävät varsin hyvin ilman valvontaa?
Ehkä meidän pitäisi kääntää negatiiviset ajatuksemme astetta positiivisemmiksi. On hienoa, että on olemassa työpaikkoja, joissa voi aurinkoisella säällä nauttia kesästä ottamalla aurinkoa ja istuskelemassa kaikessa rauhassa mehulasi tai kahvimuki kädessä tuntitolkulla rupattelemassa ja suunnittelemassa seuraavan vuoden satoja retkiä, hienomotoriikkaa kehittäviä askarteluja ja erilaisia teemaviikkoja. Kyllä ne lapset keskenään sen aikaa pärjää, selvisihän ipanat aikoinaan hengissä vanhempien ollessa koko päivän heinänteossakin. Tuskin nykylapsi sen heikompaa tekoa on kuin esi-isänsäkään. Lasketaan lapset aamulla ja uudestaan iltapäivällä ja toivotaan, että luvut täsmäävät.
Meillä on tänään mekoissa kutakuinkin miljoona ruusua. Juhannusruusu on äitiynyt kukkimaan vasta nyt helteillä, joten nämä mekot ovat suorastaan ajankohtaisia. Molemmissa on somisteena polka dot -nauhaa ja edessä pari pientä laskosta. Pirjo tempaisi jostain sukkahousut ihan niin kuin hellettä ei olisi tarpeeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti