... ja jatkoi matkaa tien vasemmalle puolelle pysähtyen pellolle odottamaan perhettään. Ja koska me olimme aamupöpperössä matkalla kerhoon, emme tajunneet katsoa tarkasti sinne vasemmalle mahdollisen perässä kulkevan lauman suuntaan, vaan tuijotimme vallan pöllämystyneinä noin kymmenen metrin päähän pysähtynyttä suurehkoa paistiaihiota. Totuuden nimissä on sanottava, että niin tekivät muutkin, koska aamuhämärän autoruuhkassa hirvieläin on kuitenkin kohtalaisen epätavallinen näky etenkin kun ympärillä oli metsäkaistaleiden lisäksi pääosin isoja teollisuushalleja.
Vältyimme kolarilta, se ei ollut edes melkein lähellä. Silti olimme koko loppupäivän vähän kuin helpottuneita siitä, että mitään ei tapahtunut, vaikka kaikki suurkatastrofin ainekset olivat olemassa. Ehkä tämä oli varsin tarpeellinen muistutus siitä, että arvaamattomat luontokappaleet voivat hyvinkin lymyillä tuotantorakennusten katveessa kaava-alueella valmiina sujahtamaan valtatien yli juuri silloin, kun se heille sopii, tuli autoja tai ei. Oikeastaan tuntuu aika hauskalta ajatella, että jossain Itellan ylisuuren postinlajitteluhallin kupeessa kirmailee hirviperhe, joka ei pätkääkään välitä siitä, että sitä ei ole suunniteltu lastaussiltojen ja teräväreunaisten nurmikkoalueiden keskelle. Siellä se silti käy syömässä muutamat tarkasti määrätylle paikalle istutetut jalopuut ja pari toimiston ikkunan alle istutettua pelargoniaa aivan kuin kertoakseen kaavoittajalle, että piirrä sinä niitä viivojasi ja laske rakennusaloja, me urbanisoidumme ihan kiusallamme cityhirviksi.
Vaatteista meillä ei ole tänäänkään mitään sanottavaa. Kunhan on taas aamulla etsitty päälle jotain helppoa ja mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti