lauantai 25. lokakuuta 2014

25.10. Pirjo ja Purjo ovat (taas) ostamassa vanhojentanssimekkoa

 photo 05f28eca-ae4f-4162-9862-8298274b748f_zpsfaff077d.jpg


Kyllä, olemme taas heittäytymässä vanhojentanssihysteriaan. Meistä on hurjan hauskaa olla mukana, kun etsitään sitä ainoaa ja oikeaa, suorastaan täydellistä mekkoa. Siitä frakkipuolesta me emme niinkään välitä.

Lähdimme ihan Helsinkiin asti ja olimme hyvissä ajoin varanneet sovitusajan kolmeen eri liikkeeseen. Ensimmäisessä Mannerheimintiellä sijaitsevassa juhlapukuihin erikoistuneessa puodissa meitä ei odotettu olleenkaan, vaan huomasimme olevamme suorastaan ei-toivottuja asiakkaita. Laajan valikoiman esittelyn sijaan meidät ohjattiin alevaatteiden osastolle ja henkilökunta osoitti todella selvästi, että olimme haitaksi ja häiriöksi. Läsnäolomme esti heitä tekemästä jotain tarpeellisempaa kuin myyminen kuten vaikka uusien ryppyisten asujen höyryttäminen sileiksi. Näin blogin välityksellä tiedoksi Zazabellaan: se vähän yli 500 euron hintainen  joka suuntaan kimaltava leninki melkein ovensuussa olisi kyllä päätynyt uuteen kotiin, jos olisitte vaivautuneet antamaan sen edes muutamaksi minuutiksi sovitettavaksi.

Toisessa kaupassa kohtasimme huomattavasti parempaa palvelua. Saimme pujotella monen tanssimekkoja täynnä olevan rekin välissä valitsemassa asuja ja sen lisäksi saimme hyvin asiantuntevaa palvelua sopivien vaihtoehtojen löytämiseksi. Se melkein oikea asukin löytyi, mutta valitettavasti ei sellaisenaan vaan yhdistelmänä kahdesta eri hörhellyksestä. Mutta koska tämä liike keskittyi hyvään palveluun, olisimme voineet tilata tismalleen haluamamme leningin. Jäimme miettimään asiaa.

Todennäköisesti olisimme palanneet tilaamaan ihan itse suunnittelemamme omanlaisen asun, jos emme viimeisessä liikkeessä olisi löytäneet sitä täydellistä. Mekon lisäksi täydellistä oli myös palvelu: ystävällistä ja luontevaa. Tämä myyjä tuntui löytävän sekavasta vähän joka suuntaan polveilevasta selityksestämme sen olennaisen punaisen langan (tai tässä tapauksessa turkoosin), joten rekistä napattiin nähtäväksemme vanhojentanssipuku, jota emme itse olisi ikinä kaikkien tylliröyhelöiden keskeltä huomanneet esille ottaa. Hetkessä olimme myytyjä ja niin oli mekkokin. Ja mikä parasta: kaikki tämä tyrkyttämättä tai huokailematta, että "näitä ei kohta enää riitä, jos ei tänään päätä niin voi jäädä ilman". 

Virittäydyimme itsekin ensi vuoden vanhojentanssien tunnelmaan tällaisissa kullanvärisissä mekoissa. Kimaltaminen on "se juttu", joka tulee olemaan muodissa joten me kimallamme nyt kokonaisvaltaisesti. Asuissamme on paljetteja ja kultalankaa niin paljon, että aurinkoisella säällä säteiden heijastukset saavat pään särkemään.

PS. Edellisen postauksen lainauskielto perustui joihinkin täysin omituisiin rinnakkaiskortin maksamattomiin laskuihin suunnilleen vuodelta 2009. Me emme edes tienneet, että meillä on ollut rinnakkaiskortti, joten jos joku tietää siitä jotain, niin meihin kannattaisi ottaa yhteyttä. Emme päätyneet vankilaan eikä edes sormenjäljistämme kiinnostuttu, mutta saimme vähän soo-soo-sormen heristystä ja tiukan määräyksen palauttaa tästä eteenpäin kirjat ajoissa.


1 kommentti:

  1. Mikä kumman kirjasto pitää rinnakkaiskortteja? Onko ne ottanu mallia kauppojen asiakaskorteista? Mie olen kuullu, että jokaisella pitää nimenomaan olla ihan oma kortti, ja nipin napin hyväksytään se, että äiti lainaa lapselleen kirjoja. Muille ei sitten lainailla.

    VastaaPoista