Olemme tänään viskoneet roskiin ja kirppiskoriin 70 esinettä, tavaraa tai roinaluonteista kapinetta. Emme osallistu mihinkään haasteeseen, koska ne ovat mielestämme vallan alimitoitettuja. Miksi ihmeessä luopua yhdestä tavarasta päivässä, kun voi samantien täyttää monta muovikassillista? Kuka muutenkaan viettää päivätolkulla jonkun komeron tai kaapin äärellä pohtimassa, että luovunko tänään korvattomasta kahvikupista vai kaakeleiden puhdistamiseen käytetystä hammasharjasta. Järkevämpää ottaa jätesäkki ja päättää, että tämä täytetään tänään. Sitten pitää vain ratkaista, että laittaako sinne roskia vai kierrätykseen lähtevää tavaraa.
Mistäkö olemme pääsemässä eroon? Roskiin on hakeutunut melkoinen määrä epäkuranttia tavaraa, joka on odottanut sitä, että niiden jälkeen hankittu hilavitkutin hajoaa ja halutaan ottaa se ylähyllylle sijoitettu hieman risa ja pikkiriikkisen huonosti toimiva lajitoveri uudestaan käyttöön. Kampa kolmella piikillä ei ole tullut tarpeeseen noin neljään vuoteen, joten katsoimme sen ajan luonamme olevan nyt päätöksessä. Saman kohtalon koki hiusdonitsi, joka on menettänyt joustavuutensa joskus ennen viime kesää tai mahdollisesti jo viime vuosikymmenenä. Lisäksi löysimme kokonaisen kolonnan käyttökelvottomia mustekyniä ja tusseja, aika monta paritonta sukkaa ja kolmet kengät, joita emme edes muistaneet omistavamme.
Joku saattaisi tästä kuvitella, että me emme siivoa kovin usein. Me taas vetoamme siihen, että meillä on paljon kaappeja, joihin voi sijoittaa hankintojaan. Jos nyt kenkäpari tai kaksi jää unholaan, niin se ei mielestämme ole ollenkaan vakava asia. Joskushan me joka tapauksessa löydämme ne ja ilomme on ylitsevuotavainen, kun hoksaamme, että nyt ei tarvitsekaan mennä kenkäkauppaan tuhlaamaan rahojamme. Uudet kevätkengät ovat majailleet luonamme jo pitkään, suorastaan kotiutuneet luoksemme, joten ne tulevat isosti ilahtumaan päästessään kanssamme kävelylle.
Oikeastaan me emme yleisellä tasolla ollenkaan ymmärrä tätä kamalaa hurmaa päästä tavarasta eroon. Miksi pitää ostaa kaikenlaista, jos ei aio sitä käyttää? Nämä omat roinamme ovat todellista turhuutta, siis (kenkiä lukuunottamatta) joskus käytettyjä ja sitten varmuudeksi säilöön laitettuja. Toisilla taas tuntuu olevan pois heitettäväksi tusinatolkulla tyynyjä, kummallisia koriste-esineitä, ylihintaisia kynttilöitä, joulu-, juhannus-, pääsiäis-, kevät- ja itsenäisyyspäiväverhoja, kaksi kertaa käytettyjä sohvia, somia säilytysrasioita ja ties mitä jo ostohetkellä turhaksi tiedettyä. Helpompaa olisi jättää heräteostoksen kauppaan sen sijaan, että ne raahataan kotiin ja laitetaan seuraavalla viikolla nettikirppikselle uusien ostajauhrien toivossa.
Vaatepuolella meillä on todellisia jätepalojen helmiä. Tulimme ostaneeksi (henkilökohtaisesta ja itse asetetusta kankaidenostokiellosta huolimatta) melkoisen määrän jonkun toisen ompeluksista jääneitä tilkkuja. Niistä saatiin Purjolle tennarikuvioinen paita ja Pirjolle paita pullollaan mustikoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti