Sarjassamme uskomattomia, mutta ah niin hassunhauskoja asioita esittelemme tänään tulehtuneen lihaksemme, jonka nimeä emme millään muista, mutta joka on käytännössä sama kuin sisäfile. Se on nyt ärsyyntynyt niin, että emme ole pystyssä pysyä. Oireisiin kuuluu salamannopea kirkas kipu, joka lamaa koko jalan ja katoaa yhtä nopeasti kuin syntyikin. Lisävaivana on kaikenlaista jomotusta ja kolotusta ja yleistä itsepäisyyttä, joista viimeksi mainittuun ei ole lääkitystä, mutta muuten saimme apteekista pussillisen erilaisia rohtoja. Niiden tarkoituksena on pitää meidät liikuntakykyisinä ja siedettävissä sielunvoimissasekä taata se, että tauti ymmärtää vähitellen talttua.
Olemme hyvin helpottuneita siitä, että vaivallemme on nyt järjestetty nimiäiset ja sen syntyhistoriasta on saatu kohtuullinen selvitys. Pelkäsimme jonkin aikaa, että joku palanen on irronnut sisältämme ja seilailee pitkin ja poikin kohtuullisen onttoa sisustamme aiheuttaen milloin vihlovaa kipua, milloin epämääräistä pinnetilaa. Onneksi kyse on paljon vaarattomammasta asiasta, johon auttavat perinteiset hoitomenetelmät eli lepo, lämpö ja lempeys yhdistettynä venytyksiin ja huokailuun. Jostain syystä nimenomaan huokailu on asia, joka auttaa moneen vaivaan ja saa aikankin lähipiirin suhtautumaan hyvin myötämielisesti tilanteeseen.
Laitoimme kuvaan uimapuvut ihan siksi, että se sisäfile olisi jotenkin kuvasta paikannettavissa hyvää mielikuvitusta käyttäen. Nämä puvut ovat trikoota ja todennäköisesti kankaalla on joku kuvaileva nimikin. Meille nämä ovat kalapukuja, joiden kuvio on parhaimmillaa uimahallissa. Siellä voi uida jotain selkäuintia siten, että katsojien mielestä kalat parveilevat ympäriinsä. Kesällä emme uskalla näissä järveen, koska ei ole mukava saada kokonaista kalayhteisöä ympärilleen ihailemaan rannan kiehtovimpia uimareita. Emmekä tällä siis tarkoita itseämme vaan näitä uimapukujen kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti