Uskokaa tai älkää, mutta meillä paistoi tänään aurinko! Tosin ei kovin aktiivisesti, ainoastaan sen verran, että ennätimme röyhelöissämme kuvauttamaan itsemme kuin kauneimpana kevätpäivänä ikään. Näissä asuissa ei ole säästelty rypytyksiä, satiininauhaa tai pitsiä, mutta silti tässä poseeratessa ennätti tulla kylmä.
Tavoillemme erittäin epätavallisesti yritämme löytää tästäkin asiasta hyvät puolet:
1. Kylmä kohmettaa lehtokotilot, joten niitä ei vielä ole hivuttautunut portaille asti. Paikallisessa lehdessä kerrottiin, että nyt on paras aika kerätä kotilot tapettaviksi, jotta syksymmällä säästyy niiden jälkeläisten tuhoamiselta (herranjestas, kirjoitimmeko me, että syksy - siihenhän on vielä ikuisuus aikaa).
2. Tuuli kuljettaa viimevuotisia tammenlehtiä ympäri pihaa, joten ei tarvitse paneutua haravoimiseen. Luonto hoitaa jälleen kerran senkin puolestamme ja ihan yhtä pätevästi kuin me siivoamisen. Lehtiä on nyt pensaiden alla, talon suojaisissa nurkissa ja ruusupensaisiin takertuneena. Me tyydymme piilottamaan roskia sängyn tai maton alle ja aina joskus muutaman postilaatikkoonkin.
3. Kylmyyden vuoksi kaikki kevätkukat eivät puhkea kukoistukseensa yhtä aikaa vaan vähitellen. Narsisseilla ei ole vielä mitään ajatusta kukkimisesta, hyvä kun ovat vaivautuneet jonkunlaisia lehtiä maan povesta esille lykkimään. Vähemmän jalosukuiset valkovuokot sen sijaan koristavat nurmikkoa kuin kuvitellen, että ne voisivat olla siinä vielä takapihajalkapallokauden avaisten jälkeenkin.
4. Me voimme istua hyvällä omallatunnolla sisällä katselemassa pihakoivussa pörhistelevää stalkkaajalintua (vakoilijatiainen se meiltä tähän asti on puuttunutkin). Kyseinen lintu viettää kaiken aikansa tietyn puun tietyllä oksalla katselemalla suoraa tähän työpöydällemme. Mitä tiedonhippusia se kuvittelee täältä tihkuvan? Lisäksi se on pullein koskaan näkemämme pikkulintu, joten suosittelemme sille blogitekstiemme sijaan Jutan ihmedieettejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti