keskiviikko 5. elokuuta 2015

5.8. Pirjo ja Purjo ajatuvat julkisen terveydenhuollon synkkiin syövereihin

 photo 967370e9-357d-44a9-a136-0973b40cf410_zpsrxdgxpvj.jpg

Me sairastuimme! Yleensä emme etsi apua terveydenhuollosta, mutta nyt oli pakko. Soitimme terveysneuvontaan, josta todettiin, että oireiden perusteella vaikuttaa siltä, että tarvitsette reseptin, joten tervetuloa jonottamaan sairaanhoitajan vastaanotolle.

Sinne me menimme. Ensimmäinen rasti oli vaikein eli hassunhauska yksityinen yhtiö, jolta kunta palvelut ostaa, oli piilottanut lihatiskiltäkin tutun vuoronumeroautomaatin paikkaan, josta sitä oli hankala löytää. Olimme kuitenkin valppaita ja löysimme kuin löysimmekin sen ja istuimme odottamaan. Asiakkaita oli aika vähän, joten toiveikkaina suunnittelimme selviävämme kotiin jo puolenpäivän maissa. Koska olimme oikeasti ja sanoisimmeko että etenevässä määrin sairaita, olisimme suoneet pääsevämme lepäämään samantien, mutta sellainenhan ei tietenkään onnistunut.

Odotimme noin kaksi tuntia, vaikka päivystyksessä ei mitään varsinaista ruuhkaa ollutkaan. Siinä samalla ennätimme kuulemaan, että lääkärin vastaanottoajat olivat noin tunnin verran myöhässä, meillä sairaanhoitajalle pääsyä kaihoavillahan ei mitään varattua aikaa ollutkaan. Odotimme ja odotimme ja mietimme samalla, onko meillä erittäin vai ainoastaan kohtalaisen paha olo, joka olisi oikeastaan edellyttänyt pääsyä pikapikaa takaisin kotiin.

Vuorollamme menimme vihdoinkin sairaanhoitajan juttusille, vastasimme kysymyksiin ja kerroimme vähän muutakin. Pikaisen testin perusteella sairautemme laatu varmistui, mutta lääkäripä ei suostunut kirjoittamaan reseptiä tähän tavallista tavallisempaan, mutta aika inhaan tavissairauteen pelkästään sairaanhoitajan konsultaation perusteella. Ehei, hän halusi nähdä meidät ihkaelävinä ennen kuin suostuisi tarjoamaan apuaan.

Niinpä me siirryimme takaisin käytävälle ja odotimme ja odotimme.  Asiakkaita tuli ja meni, meidän vuoroamme ei. Lääkäri kävi välillä syömässä, me emme. Kyselimme sairaanhoitajalta pariinkin otteeseen, josko me pian sen reseptin saisimme, mutta hän kehotti meitä olemaan kärsivällisiä. Kyllä sieltä varattujen aikojen välistä joku lokonen jossain vaiheessa löytyy, jotta pääsemme asiaamme toimittamaan. 

Vasta päivittäisen ajanlaskun lähetessä uhkaavasti koko paikan sulkemista ja lääkärin työajan päättymistä, oli meidän vuoromme päästä asioimaan hänen kanssaan. Kysymykset olivat tismalleen samat kuin mitä sairaanhoitaja oli jo aamulla esittänyt. Vastasimme niihin pääsääntöisesti aivan toisin kuin olimme hoitajalle vastanneet, mikä aiheutti lääkärissä vahvaa kummastusta. Perustelimme vastauksiemme muuttumista sillä, että niillä edellisillä vastauksilla hän ei suostunut meille antibioottia kirjoittamaan, joten sairaana sitä yrittää kaikkensa apua saadakseen, hätätilassa vaikka vähän muuntelee totuutta. Lisäksi sairaanhoitajan tapaamisesta oli siinä vaiheessa kulunut jo yli viisi tuntia ja tauti edennyt hoitamattomana vähän vähältä rajummaksi, joten meistä oli vain loogista, että myös vastaukset muuttuivat. Lisäksi meillä oli nälkä, koska emme voineet välillä poistua odotustilasta minnekään.

Lääkäri oli enemmän kuin huumorintajuton. Hänen mielestään me emme ymmärtäneet hoitoprosessia tai omaa parastamme, koska olimme selkeästi itse viivyttäneet hoitoontuloa valitessamme ajan sairaanhoitajalle eikä lääkärille. Turhaan intimme, että emme valinneet mitään, meille  annettiin neuvo ja sitä noudatimme. Resepti sentään kirjoitettiin, mutta lääkkeitä emme enää jaksaneet lähteä jonottamaan. Jos selvisimme tautimme kanssa kokonaisesta päivästä julkisen terveydenhuollon tehokkaassa alhossa, niin ehkä lääkkeittä pärjää vielä yhden yön.

2 kommenttia:

  1. Onneksi meillä saa ajan sairaanhoitajallekin (?) ja voi odottaa kotona. Kysymysmerkki siksi, koska käytännöt muuttuu alvariinsa, ei koskaan voi olla varma, onko sama systeemi käytössä, kuin edellisellä kerralla.

    Tuollaisia tilanteita varten pitäisi varmaan kehitellä joku toimintamalli... vaikkapa telttavuode, jonka laittais kulkuväylälle ja paneutuis siihen potemaan.

    VastaaPoista
  2. Tähän me voisimme tarttua koska tahansa: viisi tuntia odottelua telttavuoteessa kovan ja epämukavan tuolin sijaan!

    VastaaPoista