Eilen illalla se sitten tapahtui, koko tähänastisen elämämme ehdottomasti odotetuin asia: Uljas Prinssi odotti meitä portailla juuri, kun olimme lukitsemassa ovia yötä vasten. Oih, me ajattelimme, miksi ihmeessä nökötät täällä keittiöpäädyssä etkä ymmärtänyt pyrkiä luoksemme vieraskuistin ja tambuurin kautta. Toisaalta erittäin loogisesti prinssi oli juuri siellä missä mekin eikä yrittänyt epätoivoissaan turhaan loikkia vasten kuistin ehkä hieman sateen raidoittamia lasi-ikkunoita. Ovikelloahan meillä ei ole eivätkä kuninkaalliset kaiketi sellaista alennu itse soittelemaan.
Kuten tosielämässä muutenkin, oli Uljas Prinssi tietenkin valepuvussa. Eihän sitä sovi kuuden hevosen vetämissä vaunuissa noin vain pitkin maaseutua ajella ihania neitoja katsastamassa. Väkisinkin saisi silloin peräänsä varsinaisen paparazzilauman tai ainakin paikallislehden yhdistetyn kuvaaja-toimittaja-ilmoitusmarkkinoijan. Siksi prinssimme oli klassisessa valepuvussaan pihassa odottamassa, että ymmärtäisimme hänen arvonsa ja mahdollisesti suudelmoitsisimme pikaisesti ihan vain nähdäksemme, millainen kuninkaallinen sammakon hahmossa portaillemme oli asettautunut. Kruununsa hän oli kadottanut jonnekin, joten epäilemme vahvasti, että kyseessä oli joko kohtalaisen hajamielinen tai sitten huolimaton prinssi. Sellaiselle meillä ei ole oikein käyttöä, jos nyt rehellisiksi heittäydymme.
Lisäksi odotettu vieraamme oli yllättävän säikky eli kun lähestyimme häntä (jostain syystä harjanvarsi napakasti kädessämme, viime päivien uutisten mukaan kun keneenkään kotiinpyrkivään ei pidä turhan lujasti luottaa), niin eikös tuo loikkinut matkoihinsa ikään kuin hieman halveksien tarjolla ollutta nukkekauneutta. Emme ole ihan varmoja, olemmeko pettyneitä vai helpottuneita, sillä emme päässeet yksimielisyyteen siitä, kumpi joutuu uhrautumaan, nappaamaan sammakon kämmenelleen ja kokeilemaan lähikontaktia.
Prinssistä joka tapauksessa pikkuisen lumoutuneina asettauduimme kukkimisessaan lajitovereistaan erittäin paljon myöhässä olevien pionien kanssa samaan kuvaan. Mekoissamme on kerättynä kaikki mahdollinen satiininauhoista kimallekankaiden kautta rypytettyyn pitsiin, joten jos Uljas Prinssi satut vielä olemaan lähitienoilla ja joku muu on taian murtanut ja sinut sammakosta prinssiksi suudellut, niin tervetuloa käväisemään. Jos olet vielä sammakkona niin emme välttämättä ole ihan niin innostuneita tapaamisesta. Ei tarvitse tulla meidän portaillemme kurnuttamaan, jos ei ole prinssiydestä todisteeksi edes muutamaa jalokiveä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti