18.8. Pirjo ja Purjo kirjoittavat historiaa

Lotta Wisteria Walkilta haastoi meidät kertomaan menneisyydestämme. Ihan vähän tai oikeastaan epätavallisen paljon olemme ihailleet hänen bloginsa kuvia ja mielikuvituksensa vimmaa, joten vastasimme heti, että johan toki, mutta sitten iski joku outo muistamattomuus: mistä me enää jaksamme kaivella esiin vaikka sen, miten tähän on tultu. Mutta yritetään!

Kaikki alkoi silloin, kun me ymmärsimme, että jokaisessa tarinassa saa ihan itse päättää, mitä kertoo ja mitä jättää kertomatta. Molemmista - kerrotusta ja kertomattomasta - syntyy se, minkä muut saavat luettavakseen ja ymmärrettäväkseen. Se ei aina ole totuus, mutta ei välttämättä valhekaan. Jonain päivänä siitä syntyy väitöskirja, mutta ei vielä tänään.

Suunnilleen vuonna 2010 tai ainakin vähän ajanlaskun alkamisen jälkeen me ihmettelimme erilaisia tyyliblogeja. Miksi ihmeessä kukaan asettautuu joka päivä kameransa äärelle, kuvaa vaatteitaan edestä ja takaa, laittaa kuvan ja tekstit nettiin ja tuhannet ihmiset seuraavat, että tänään sillä on raitapaita ja siniset farkut? Tuohon aikaan muotibloggaus oli vielä lapsenkengissä, kuvat vähän haparoivia eikä mainoksiakaan ollut pilvin pimein puhumattakaan bloggareiden riidoista ja kaveruuksista ja ristiinpostauksista. Joka tapauksessa me ihmettelimme!

Ja lopulta me päätimme pitää kolmen kuukauden ajan tyyliblogia, jossa joka päivä esitellään kaksi ennennäkemätöntä asua. Koska pelkkä kuva oli aika tylsä, ryhdyimme kirjoittelemaan kaikenlaisista sattumuksista tai laukomaan epähienoja mielipiteitämme. Onneksi meillä oli hyvin vähän lukijoita. Heistä todennäköisesti eniten meihin vaikuttanut oli Iiva, joka antoi järkevän vinkin: lopettakaa pönötys ja ryhtykää tekemään jotain. Ja niin me ryhdyimme. Olemme kiipeilleet puissa, kieppuneet traktorin kyydissä, istuskelleet kirjahyllyllä, kukkapenkissä, lautakasassa, roikkuneet pyykkinarulla, matkustaneet junalla, käyneet Portugalissa ja loikoilleet rantatuoleissa. Hyvänen aika me olemme eläneet ja tehneet enemmän, kuin moni oikea ihminen vuosikymmenissä! Iiva muutti sittemmin opiskelemaan ulkomaille, mutta hänellä on aina erityinen sija pienissä nukensydämissämme, sillä hän lähetti meille monta paria tuikitarpeellisia villasukkia. 

Ensimmäinen blogipohja oli paikallislehden ylläpitämä ja sittemmin kadonnut ja kuopattu. Älkää siis koskaan luottako, että palveluntarjoaja säilyttäisi yhtään mitään uudistusinnossaan! Toinen blogimme oli vuodatuksessa, silloin jo napakasti nimeltäänkin tyyliblogi. Sadat ihmiset ovat päätyneet lukemaan meistä kuvitellessaan, että googlaamalla "tyyliblogi" pääsee aina tyylin äärelle. He ovat erehtyneet ja todennäköisesti katuvat sitä katkerasti. Vuodatuksessa emme enää kirjoitelleet joka päivä, mutta kohtalaisen runsaasti kuitenkin. Koska olemme nukkeja ja koska on mahdollista, että joku lapsi eksyy blogiamme katselemaan, yritämme kirjoittaa vain lapsille sallituista aiheista. Meillä olisi kyllä mielipiteitä myös ns. aikuisten aiheista, mutta niistä yritämme pysyä vaiti. Ehkä meillä on jonkinlainen ajatus siitä, että kun joku lukutaidoton lapsi kysyy, että mitä Pirjo ja Purjo nyt kirjoittavat, niin on helpompi vastata, että he miettivät hurjaa mustikkasatoa kuin että päivän agendana on budjetin alijäämän synnyttämän lisävelkatarpeen paikkaamiseen liittyvät subventiot.

Jossain vaiheessa blogissamme kerrottiin myös ikävistä kanssakulkijoista, joista Kirveli Remuaro oli ilkein ja typerin. Onneksi hän siirtyi kerhosta eskariin. Joko me muistimme kertoa, että olemme koko blogin pitämisen ajan olleet päivähoidon sijaan kerhossa ja vähän kuin valppaina siirtymään eteenpäin? Ehkä meidän olisi hiljalleen aika siirtyä opinpolulla kohti korkeampia arvoja, jos ei eskariin niin vaikka kansalaisopiston kursseille.

Vuodatus meni aikoinaan nurin ja niin tuli aika miettiä uutta paikkaa laajan ja värikkään vaatekokoelmamme esittelylle. Päädyimme tänne ja blogista tuli uudempi tyyliblogi ikään kuin olisimme uudistaneet jotain. Aluksi tekniikan kanssa oli hankaluuksia, mutta koska emme erityisemmin panosta täydelliseen ulkoiseen olemukseen, niin aika minimillä tämäkin blogipohja on saatu aikaan ilman aitoa paneutumista.Kuvissamme on sama juttu: eivät ole kaksisia, mutta eipä ole kuvaajakaan. Tänään meillä on kokeiluluonteisesti käytössämme parempi kamera ja taitavampi kuvaaja, mutta muuten visuaalinen puoli blogissamme on aika avuton. Pitäisi niin paljon, mutta aikaa on niin vähän. Joskus harmittaa, kun kuvat on otettu kiireessä, värit mitä sattuu ja vaatteet repsottavat, mutta kun vuorokaudessa on vain 24 tuntia, niin kaikkea ei ehdi!

Merkittäviä taitekohtia on ollut monia. Silloin olemme joka kerta miettineet, että nyt on syytä lopettaa, nyt on aika tehdä jotain muuta. Että ei ole ihan tervepäisen hommaa kirjoitella kahdesta nukesta ja heidän vaatteistaan ja aatteistaan. Että olisi tärkeämpiäkin asioita elämässä toimitettavana kuin turhanpäiväinen blogilöpinä. Toisaalta, kuten alussa totesimme, voi kertoa sen, mitä haluaa ja jättää loput kertomatta. Voi uskotella itselleen, että jossain asuvat ihan oikeasti Pirjo ja Purjo, joilla on hurja määrä erilaisia kahvikuppeja (niitäkin kuvasimme aikoinaan), noin tuhat erilaista asua (sen verran niitä on esitelty) ja piha, jossa kukkivat pionit ja jonka nurkalla kasvaa vadelma, kuten tämän päivän kuvassa yritämme todeksi osoittaa. Ja joille tapahtuu koko ajan kummallisia sattumuksia tai joilla on tapana tehdä pienestä asiasta hirmuisen suuria henkilökohtaisia tragedioita. Silloin ei huomaa, että jotain jäi kertomatta. Se tarinan toinen puoli.

Me emme haasta ketään, vaan pidätämme oikeuden antaa jollekin haasteen, jos sellaista tarvitaan. Sen sijaan haluamme mainita blogivuosiemme ajan meille hyvin tärkeän kirjoittajan eli Paulan, jonka satunNainen -blogi on tarjonnut huomattavan paljon hauskoja hetkiä. Me emme ymmärrä, miten joku ehtii niin paljon kuin hän, joten epäilemme vahvasti, että Paula on yhtä paljon mielikuvituksen tuotetta kuin mekin. 

Tässä vielä loppuun haasteen juoni:

 

Homma toimii seuraavasti: 

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

  2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

  3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

  4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.

  5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.
#Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.