Oikeastaan me haluamme kerhosuhdesuurennuslasin, koska emme ole töissä.
Kaikki alkoi siitä, kun ekokerhotyöryhmä halusi meidän kaikkien kertovan, miten ekologisia olemme. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että egologisuutemme ylittää aika huimasti ekologisuutemme raja-arvot, joten varmuudeksi valehtelimme kyselyssä minkä ennätimme. Emme halunneet tunnustautua sähkösyöpöttelijöiksi tai paperintuhlureiksi, mutta toisaalta emme kokeneet ehdotettuja luonnonsäästöehdotuksia kovinkaan järkeviksi.
Aivan ensimmäiseksi meidän tulisi opetella sammuttamaan valot aina, kun poistumme huoneesta. Meidän mielestämme se ei ole järkevää, koska me poistumme huoneesta niin usein, että joku ulkopuolinen voi kuvitella valojen syttymisen ja sammumisen olevan morsetusta. Voi olla, että epähuomiossa välkyttelisimme valoilla tahtomattamme vaikka hätäviestin. Lisäksi meillä on sellaiset säästölamput, jotka ovat noin vartin verran aika himmeitä kunnes ne muistavat perustehtävänsä eli valaisemisen. Jos me sammuttelisimme valoja tämän tästä, joutuisimme askartelemaan puolipimeässä ja sen nyt tietää, mitä siitä seuraa eli pelkkiä liimaruttukasoja. Harkitsimme otsalampun hankkimista, jos ekokerhovalvoja ryhtyy aktiivitoimiin kerhotilojen pimentämiseksi.
Seuraavaksi meidän olisi opeteltava lajittelemaan jätteemme. Ongelmana on se, että kerhossa emme tuota huomattavammin jätettä lukuunottamatta paperipyyhkeitä, joihin kuivaamme kätemme. Täydellisen turhaan kerhon ruokailutilasta löytyvät niin metallin- ja lasinkeräysastiat kuin iso laatikko ruskeita kartonkipakkauksia varten. Meillä on melkein huono omatunto kaikkien tyhjien jäteastioiden takia, joten olemme harkinneet kantavamme kotoa niin ananastölkkejä kuin rahkapurkkejakin vain siksi, että olisimme yhteiskunnallisesti ja kerhokunnallisesti hyväksyttyjä jätteentuottajia.
Ankein ekokerhoasia on tulostaminen. Aina joskus tarvitsemme vaikka laulujen sanoja tai askarteluohjeita, joita hirmuinen Xerox-merkkinen masiina valtavan puuskutuksen ja ruksutuksen säestyksellä meille suoltaa. Uusien ohjeiden mukaan tulostusta tulee vähentää ja se tehdään printtaamalla samalle sivulle entistä enemmän. Koska minikokoisesta tekstistä ei saa selvää, vaadimme työsuhdesuurennulaseja, jotka auttavat meitä näkemään noin puolen millimetrin mittaisia kirjaimia, joista säästöjen nimissä on molemmin puolin paperia tulostettu. Ihan oikeasti emme ymmärrä, mikä kumma säästö syntyy siitä, että teksti on niin pientä, että jopa nukkekodin asukas pitäisi sen lukemista kärsimyksenä. Jos silmä ei kykene havaitsemaan, onko kyseessä kirjain vai kärpäsen tuottama läntti, on fonttikoko aivan liian pieni. Siinä ei paljoa säästöpuheet auta, jos ei näe, mitä meni tulostamaan.
Niin että joku roti kaikessa ekologisuudessakin. Ihan tahallamme ja provosointitarkoituksella valitsimme asuiksemme autopaidat, sillä ekokerhossa autot ovat hyvin, hyvin paha asia. Ohjeiden mukaan kerhomatkat tulisi tehdä joko kävellen, polkupyörällä tai julkisilla kulkuvälineillä. Hieno ohje, mutta päätimme, että se ei koske meitä. Jos noudattaisimme sitä, emme koskaan enää pääsisi kerhoon, sillä sellainen hankala ja usein unohdettu asia kuin välimatka olisi vakavana esteenä. Kävelkööt muut, se tekee heille varmaan hyvää. Me keskitymme sillä välin lajittelemaan värikyniä pitkiin ja lyhyisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti