tiistai 11. helmikuuta 2014

11.2. Pirjo ja Purjo löytävät sisäisen putkimiehensä

 photo 2a89014b-b216-4d43-b09a-a4e56a8e2ad4_zps78c2d15b.jpg

Otsikko on jälleen kerran harhaanjohtava. Oikeastaan me emme löytäneet mitään, koska olemme aina tienneet olevamme luontaisia viemärinavaajia ja jäätyneiden vesijohtoputkien sulattajia.

Muinaiset viimekuiset pakkaset jäädyttivät osan kotimme sadoista vesijohtometreistä. Emme antaneet sen haitata (no hyvä on, pikkuisen harmittelimme ja aika paljon pohdimme asiaa, mutta emme ryhtyneet tekoihin). Kehittelimme tosin kaikenlaisia lämpöpuhallinsysteemejä, mutta emme edes kaivaneet hiustenkuivaajaa esiin.

Ja turhaahan se olisi ollutkin, sillä lämpimät säät sulattivat putket itsekseen, joten aamulla saatoimme kuunnella tuttua pulinaa ja kurlutusta veden loristessa uomissaan ja tyhjiksi liruteltujen putkistojen täyttyessä. Osasyynä saattoi olla sekin, että taloa on viime päivinä lämmitetty hieman enemmän kuin normaalisti, joten perinteinen lämpöä harakoille -menetelmämme saattoi olla myös polttelemme jäitä -prosessi.

Ilomme oli aavistuksen verran ennenaikainen, sillä vähälle käytölle jäänyt suihkusta vettä poiskuljettava viemäri oli joko jäässä tai muuten vain tukossa (uskokaa tai älkää, täällä melkein kaikki on mahdollista). Meitähän ei moinen pikkuseikka lannistanut! Kiehautimme kattilallisen vettä ja kaadoimme sen lattiakaivoon odottaen joko pihahdusta tai sihahdusta riippuen siitä, millaiseen esteeseen neste törmäsi. Emme ole täysin varmoja ääniefektistä, mutta muutaman minuutin kuluttua oli sekin ongelma poissa päiväjärjestyksestä ja taas saatavilla sekä tulevaa että menevää vettä. 

Tietenkin siellä suihkussa piti sitten lotrata vedellä oikein antaumuksella, koska oma pesuhuone on aina oma. Joku saunan yhteydessä oleva parilla hanalla varustettu yhteistila ei mitenkään voi vastata pikkuruista rauhallista rajattujen ja valikoitujen yksilöiden käyttöön tarkoitettua suihkuhuonetta. Esittelemme siksi tällä kertaa vesijohtojärjestemämme kunniaksi kylpytakit, jotka on ommeltu ohuesta joustofroteesta, huoliteltu vinokaitaleella ja somistettu aplikoidulla kuviolla, jotta tunnistaisimme omamme. Purjo näyttää hieman ikääntyneeltä judokalta, mutta kyseessä on kokonaan valokuvaajan taitamattomuudesta johtuva virhekäsitys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti