sunnuntai 16. helmikuuta 2014

16.2. Muistellaan hetki menneitä

 photo 194b1329-8cdb-41ee-8cce-46bba0e02b59_zps001f11cd.jpg

Menneillä tarkoitamme niinkin kaukaisia asioita kuin viime torstaita, jolloin penkkariajelijat huristivat pitkin ja poikin kuorma-autojen lavoilla ja viskoivat vimmatusti karkkeja ympärilleen.

Mekin olimme asettuneet erittäin hyviin tarkkailuasemiin tutkailemaan lähinnä lavojen somisteeksi laitettujen banderollien tekstejä, sillä tänä vuonna ei tietääksemme kukaan meille tärkeä huutanut ääntään käheäksi huomatessaan, että "aamuja nolla". Samaiseen kadunkulmaan saapui päiväkotiryhmä heijastinliiveissään ihmettelemään, mitä merkillistä oikein oli tapahtumassa. Ja koska kyseessä oli kadunkulma ja koska siinä oli lauma lapsia, päätyivät he ystävällisten abien toimesta suoranaiseen karkkisateeseen.

Vaan mitä tekivät hoitajat: kielsivät ehdottomasti lapsia keräämästä heille heiteltyjä makeisia. Ei, niitä ei saa ottaa, koska ne ovat maassa ja koska ne ovat likaisia ja koska niistä menevät hampaat hajalle ja tulee paha olo! Samaan aikaan muutama isoäiti lapsenlapsensa kanssa keräsi vierestä hiekkaämpärillisen herkkuja huomaamatta lainkaan, että käärepaperissaan maahan pudonnut karkki olisi jotenkin erityisen epähygieeninen ja siten täysin syömäkelvoton.

Päiväkodin lapset katselivat kyynel silmäkulmassa, miten muut napsivat namuset maasta, mutta heiltä napattiin kurahanskasta välittömästi jokainen makeiseen vivahtava hippunenkin pois. Kun on sovittu, että karkkia ei saa ottaa niin sitä ei saa ottaa ja sillä selvä.

Vaikka päiväkodin väki ei meidän tekstejämme lue, niin kysymme silti, että mikä ihmeen päähänpisto se oli lähteä niiden lasten kanssa abikulkuetta toljottamaan ja pitikö sitä asettua ehdottomasti kaikkein varmimpaan karkinheittelypaikkaan, jos tarkoitus oli vain katsella ja ihmetellä? Kadun toiselta puolelta olisi nähnyt autot paljon paremmin eikä sinne liikennejärjestelyjen vuoksi kovin montaa kourallista hedelmäkarkkeja viskottu. Korttelin keskivaiheilla olisi samoin ollut paljon hiljaisempaa, sillä siellä ei ollut liikennevaloja eikä herkunviskontaan kannustavaa pysähdystä. Miksi lasten kanssa oli pakko mennä sinne, missä kiusaus rikkoa sopimus oli enemmän kuin suuri? (ja oliko oikeastaan mitään sopimusta vai oliko ykskantaan ilmoitettu, että mitään ette maasta, ilmasta tai vedestä ota, ja jos karkki lentää taskuun, niin sieltäkin se pitää pois viskoa).

Meillä on vanhojentanssien kunniaksi vähän somempaa juhlamekkoa päällä. Nämä ovat ikiaikaista kuistin nailonverhoa, jota on tuunausmielessä koristeltu pitseillä ja nauhoilla. Pirjon mekossa on valkoinen vuori, Purjolla vaaleanpunainen.

1 kommentti: