Aluksi on sanottava, että Turku on hieno kaupunki, turkulaiset ovat mukavia ja jokainen Turussa syntynyt on melkein yli-inhimillisen ihana, mutta siitä huolimatta saimme kokea vuoden typerimmän ja epäasiakaspalvelullisimman kokemuksen juuri Suomen Turussa.
Yövyimme siellä kylpylähotellissa, joka mainostaa itseään paikkana, jossa voi rehtoutua lomallaan. Tarjolla piti olla hemmottelua mielelle ja keholle, ja vihjaistiinpa sivulla, että päiväunetkaan eivät heillä ole mitenkään epätavallisia. Lemmikeistä mainittiin sen verran, että nämä ovat lämpimästi tervetulleita. Siitä ei verkkosivuilla ollut sanaakaan, että todellisuudessa koirat olivat tervetulleempia kuin muut asiakkaat.
Saimme oikein soman, joskin hieman kulahtaneen huoneen hotellin toisesta kerroksesta. Jo saapuessamme panimme merkille, että vastapäisessä huoneessa majaileva vahtikoira räksytti lajityypilleen ominaisesti ohittaessamme huoneensa oven, mutta ajattelimme, että ärhentely ja haukunta olisi tilapäinen ilmiö. Ei ollut. Sama reipas koiramaisuus toistui joka kerta, kun joku ohitti oven eli illan mittaan aika usein. Hiljaisuutta ei tullut yölläkään, vaan valpas vahti hoiti tehtävänsä mallikkaasti, piti rosvot loitolla ja samalla meidät hereillä.
Keskiyön tienoilla olimme niin täynnä kenneltunnelmaa, että kävimme receptionissa kertomassa, että emme oikein ole tyytyväisiä huoneeseemme. Vastaus oli "No voi voi". Ei mitään turhaa asiakaspalveluun vivahtavaa pahoittelua tai osanottoa puhumattakaan siitä, että puolityhjästä hotellista olisi annettu joku toinen hiljaisempi huone, jonne eläinmaailman äänet eivät kantautuisi.
Palasimme nukkumaan varsinaista koiranunta, sillä majoituslaitoksille tyypillisesti käytävällä oli liikennettä aamutunneille asti. Normaalisti emme olisi olleet tästä tietoisia, mutta räksyttävä rakki antoi meille aivan uudenlaisen kokemuksen. Suunnilleen klo 3.00 olimme valmiita tekemään siitä hansikkaat tai vähintäänkin pölyrätin. Harkitsimme myös myrkyttämistä tai edes tainnutuspistoolia.
Aamulla väsyneinä poislähtiessämme yritimme vielä vikistä, että yöpymiskokemus ei ollut mitenkään miellyttävä. Vastauksena oli, että ei ollut tarkoituskaan: meidät oli majoitettu sellaisen käytävän varrelle, jossa olivat kaikki eläinten kanssa matkaavat. Jokainen tietää, että siellä on luontoperäisiä ääniä yötä myöten. Jostain tuntemattomasta (nähtävästi siivousteknisestä) syystä meille ei haluttu antaa mukavaa ja rauhallista huonetta ihmisten läheltä vaan varausta hoitava virkailija tulkitsi Purjon jonkinlaiseksi eläimeksi ja osoitti meille majapaikan koirien keskeltä. Mitään muuta perustelua emme hotellin harjoittamalle räksytyskidutukselle keksi. Henkilökunnan mielestä kaikki oli kunnossa eivätkä he ymmärtäneet närkästystämme lainkaan.
Maksoimme siis noin 100 euroa siitä, että nukuimme kennelissä. Emme todellakaan suosittele vastaavaa kokemusta kenellekään. Pahaa mieltämme ja järkyttävää uupumustamme olisi edes hieman lieventänyt se, jos tapahtunutta olisi osattu pahoitella, mutta sellainen ei kuulu nykyaikaiseen asiakaspalveluun.
Voimme vakuuttaa, että emme aio palata!
Kuvassa (joka ei liity Turkuun mitenkään) olemme samasta kankaanpalasta ommelluissa haalareissa. Meillä ei oikein ole varmuutta siitä, kumman vaatteessa on nurja puoli päälläpäin, koska Pirjon punainen haalari on pinnaltaan samettimaisen pehmeää, harjattua puuvillaa ja Purjolla puolestaan asun pinta on tuulipukumaista, ruutukuvioon kudottua kangasta. Molemmille on etumukseen aplikoitu pöllökuvio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti