13.4. Siellä minne edes google street view ei yllä

Olemme käyneet maakuntamatkalla paikassa, jossa edes googlen kamera-auto ei ole ajellut ristiin rastiin kuvaamassa pihoja ja portinpieliä. Täytyy sanoa, että oli erittäin eksoottista huristella pitkin pieniä hiekkateitä melkein varmana siitä, että on hypännyt aikamatkalla suunnilleen viime vuosisadan puolivälin maisemiin. Talot olivat pieniä ja punaisia, järvenrannan pikkuruisista saunoista nousi savu himmenevälle iltataivaalle ja sähköt kulkivat vanhanaikaisesti lankoja pitkin eikä maahan kaivetuissa tunneleissa. Totuuden nimissä on sanottava, että aina välillä näimme valkotiilisen espanjalaistyylisen lättäkattoisen omakotitalon ja muutaman aika typerän ponttoonilaiturin, mutta emme antaneet niiden häiritä nostalgista menoamme.

Googlen katunäkymäpalvelun avulla olemme joskus katselleet Alabaman maisemia pikkuruisilta kärrypoluilta käsin kuvattuina ja kauhistelleet Northamptonin laitakatuja, jonne on hädin tuskin mahtunut autolla ajamaan.  Siksi tuntui aika hurjalta, että ihan tavalliset suomalaiset hiekkatiet ovat jääneet googlelta kuvaamatta, vaikka siellä jos missä olisi ollut ihastelemista muillekin kuin meille. 

Hiekkatiet tuntuivat olevan kompastuskivenä myös navigaattorillemme, joka vähän väliä ulvoi epätoivoissaan, että käänny, jos mitenkään voit. Yritimme naputella laitteelle, että hyväksymme myös hieman heikkokuntoisemmat reitinvalinnat, mutta nykyaikainen teknologia oli toista mieltä: jos perille ei pääse pikitietä pitkin, ei paikka ole käymisen arvoinen. Aika masentavaa kaikkien niiden puolesta, jotka vallan tyytyväisinä asuvat kaukana kaikesta tai ainakin kylissä, joiden ohi ei ajeta vaan joihin ihan erikseen poiketaan.

Siellä me ajelimme ja leikimme turisteja. Ymmärsimme ihmetellä kahta pellolla ruokailevaa kurkea, pientä koskea (joka todennäköisesti ei normaalioloissa ole muuta kuin kivinen puro), pitkin järvenrantaa kiemurtelevaa jyrkkämutkaista tietä ja lystikästä näkötornia. Näimme muutaman alkuasukkaan ulkoiluttamassa koiriaan ja pari todennäköisesti kaikkien rakennusmääräysten vastaisesti järven päälle rakennettua saunaa. Kerrankin matka oli meistä lystimpi kuin varsinainen määränpää. Siitä taas emme kerro sen enempää, koska pieni yksityisyys on paikallaan myös blogeissa.

Asuina meillä on näin lähestyvän pääsiäisen kunniaksi siruunamekot. Näimme tämän puuvillan kangaskauppa Wexlerissä ja se oli sitten menoa eli tätä oli ihan pakko ostaa, vaikka kuosi tuokin mieleemme Erik Bruunin jaffamainoksen. Tässä nyt vain on sitä jotain. Purjolla on liivihameensa alla Marimekon raitatrikoosta ommeltu haalari, mutta Pirjon varpaita ei palele, joten hän yhdisti omaan asuunsa kaapista napatun keltaisen puseron. Yhtäkkiä tuli jotenkin keväinen olo.