perjantai 18. huhtikuuta 2014

18.4. Mitä hyvää on matkailussa?

 photo 05906ac0-59de-4186-9d64-0e6620192ea5_zps690debb1.jpg

Aivan oikein - matkailussa on yksi erittäin hyvä puoli eli tuliaiset. Ne ovat siitä mukavia, että niiden vuoksi ei ole pakko herätä keskellä yötä vain siksi, että ehtii ajoissa lentokoneeseen. Tuliaisten vuoksi ei tarvitse nukkua kuhmuraisessa varavuoteessa liian ohuen peitteen alla palelemassa, ei syödä omituista turistiruokaa, pelätä eksoottisten öttiäisten kimppuunhyökkäyksiä, jonottaa ikuisuuksien ajan matkalaukkuaan lentoasemalla, käydä jollain nähtävyydellä vain siksi, että niin on tapana tai pelätä koko ajan, että rosvo vie koko tarkasti lasketun ja pitkään säästetyn matkakassan. Eikä tuliaisia saadakseen tarvitse osallistua possujuhliin tai kiertoajeluihin tai edes kloorinhajuisen allasbaarin tervetuliaisjuhlaan. Ehei, riittää että odottaa kiltisti kotona ja joku toinen käy kokemassa kaiken tuon kärsimyksen.

Tätäkin suklaalevyä varten lähti yksi nelihenkinen perhe Itävaltaan muka laskettelemaan. Ajatelkaapa sitä! Jotkut ovat valmiita uhraamaan kokonaisen viikon elämästään, jotta voisivat lähteä ja palata ja tuoda tullessaan jotain erityistä kuten vaikka suklaata, jossa on seassa suolakeksihippuja. Tätä ei todennäköisesti edes saa Suomesta, joten kyseessä on kymmeniä vuosia kellarissa hometettuun juustoon verrattava keskieurooppalainen makuelämys. Paitsi että tämä maistui paljon herkullisemmalta (ette kai te tosissanne uskoneet, että suklaalevystä olisi enää kuvaussession jälkeen jäljellä muuta kuin kaunis käärepaperi?). 

Parhaat tuliaiset ovat syötäviä ja erityisen parhaat ovat sellaisia, ettei niitä ole edes huomannut etukäteen vaatia. Me emme erityisemmin arvosta niitä tuliaisia, joita saadakseen pitää kirjoittaa pitkä ja täsmällinen lista, jotta varmasti saa tismalleen sitä, mitä toivoi. Periaatteessa ne ovat juuri sitä, mitä piti, mutta niistä puuttuu yllätys. Ja se taas tekee kaikista matkalahjonnaisista mielenkiintoisia. Vaikka suklaa onkin elämässämme ensimmäisellä sijalla, emme ehkä olisi ilahtuneet Fazerin suklaapatukasta yhtä paljon kuin tästä eksoottisesta namilevystä, joka makuelämyksenä on... aika erilainen. Maistakaa joskus itse, jos satutte vastaavaan törmäämään. Jos ette halua maistaa, niin tuokaa se meille, täällä kokoontuu pieni suklaanystävien kerho vähintään kerran viikossa.

Vaatepuolella meillä on edelleenkin kettukuosia. Pirjon asu on niin ketullinen, että emme edes yritä laskea repolaisten määrää. Purjon mekossa kettuja on vain muutama ja nekin piilossa suklaalevyn takana. Ketut syövät toivottavasti jotain muuta kuin makeita herkkuja.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti