Otsikko on autojen kieltä ja tarkoittaa vapaasti suomennettuna, että en aio käynnistyä. Näin tapahtui meille tänä aamuna juuri, kun yritimme tehdä lähtöä kerhoon kuin minä tahansa muuna tavallisena aamuna. Auto oli toista mieltä, ja siihen sitä sitten jäätiin.
Yritimme löytää asiasta positiivisia puolia. Meillä ei oikeastaan ollut kiire minnekään, aurinko paistoi, linnut rääkyivät puissa palelevin varpain ja olimme kotipihassa, mikä tarkoitti sitä, että meidän ei tarvinnut työntää, vetää tai puskea autoa minnekään. Emme jääneet keskelle risteystä muiden harmiksi, emme ajautuneet ratin irrottua pellolle emmekä joutuneet tuijottamaan avuttomina konepellin alta kohoavaa savua. Meidän asiamme olivat hyvin. Riitti, että harmittelimme asiaa ääneen, käänsimme avainta virtalukossa toiveikkaina ja yritimme ymmärtää, aikooko auto käynnistyä kaikesta huolimatta vai oliko se päättänyt aloittaa varoittamattoman lakon piittaamatta mitään YT-neuvottelujen protokollasta.
Auto vaikeni kuin muuri tai oikeastaan vouvasi valittaen, joten ymmärsimme, että sillä ei ollut mitään aikomusta viedä meitä kerhoon. Onneksi olemme nukkeja, joten meillä oli mahdollisuus samantien vaihtaa vara-autoon (tosielämässä tämä ei onnistu, koska kukaan ei säilytä tallissa toista autoa pelkästään odottamassa, että ensimmäiselle tapahtuu jotain tai se kieltäytyy yhteistyöstä). Niinpä huristelimme hetken kuluttua reipasta vauhtia kohti uutta päivää.
Emme ole kovin kokeneita kuljettajia, mutta automatkustajina meillä on monivuotinen menneisyys. Osasimme siis vara-auton kyydissä höristellä korviamme risteyksissä ja tiukissa kaarteissa, jolloin saimme selkeän kuuloaistimuksen vasemman eturenkaan kolinasta ja vipellyksestä (jos ette tiedä, millainen ääni se on, niin te ette ole koskaan kuulleet vauhdissa irtoamista enteilevän renkaan ääntä). Ensin pidimme ohutta huminaa luonnollisena vastavaihdetun kesärenkaan ulinana, mutta sitten tajusimme sen säännöllisen lonksutuksen ja etenkin kaarteissa samanaikaisen ajovakauden tilapäisen haparoivuuden. Jotain oli pielessä ja pahasti tässäkin menopelissä!
Uhkarohkeasti ja täysin tietämättöminä ottamamme riskin suuruudesta ajoimme reipasta vauhtia kerhon pihaan asti ja kokeilimme vasta siellä puolihuolimattomasti eturenkaan pultteja: viidestä neljä oli somin pikkukätösimme käännettävissä tiukemmalle usean kierroksen verran. Olimme siis ajelleet aamuruuhkassa kilometritolkulla rengas irtoamaisillaan minä hetkenä hyvänsä!
Koska olemme me, emme antautuneet täpärän hengenpelastuksen ja totaalinolautumisesta selviytymisen aiheuttaman jälkikauhun valtaan vaan tongimme hetken vara-auton tavaratilaa kiittäen mielessämme kaikkia niitä ihmisiä, joilla ei ole sellaista siistiä autotallia, jossa kaikki työvälineet ovat tiukasti paikallaan. Tällaiset ei-niin-siistit henkilöt nimittäin säilyttävät sopivat pulttiavaimet autossa, ja se koituikin tällä kertaa pelastukseksemme. Siinä parkkipaikalla könysimme renkaalta toiselle ja kiristimme pultteja niin vimmatusti, että se herätti viereisessä virastotalossa ansaittua huomiota.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Autossa on edelleen kaikki neljä rengasta ja kaikissa neljässä renkaassa on noin viisi pulttia, joilla ne ovat kiinni. Henkikultamme säilyi, mutta vielä emme tiedä, millä matkaamme huomenna kerhoon. Siksi kuvassa on mukana bussi, joka toivottavasti ei enteile sitä, että joudumme käyttämään julkisia liikennevälineitä. Periaatteessa meillä ei ole mitään niitä vastaan, mutta aikataulullisista syistä pyrimme busseja välttämään. Aamuhetki on kullankallis aamupalapöydässä, ei pysäkillä hytisemässä.
Vaatepuolella meillä on pitkästä aikaa jämäkankaista ommeltuja vaatteita. Purjon liivihame on hempeäkuvioista vakosamettia, josta joskus piti tulla jonkinlainen takki. Ompelematta jäi, mutta menettelee tämä näin mekossakin. Pirjon asun kangas saapui aikoinaan jossain kangaspaketissa ja kaikesta saattoi päätellä, ettei edelliselläkään omistajallaan ollut oikein käsitystä, mitä siitä voisi tehdä. Paitaan se on liian paksua, leninkinä se ei laskeudu ja takkiin se on liian ohutta. Olkoot sitten liivihame. Puserot ovat trikoota, niiden kankaiden alkuperää me emme edes yritä muistella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti