16.5. Pirjo ja Purjo uppoavat infoähkyyn

Aina joskus me teemme kerhoretkiä eli matkustamme jonnekin hankkimaan kokemuksia. Tällä viikolla olemme saaneet osallistua kerhotapaamiseen, jossa jouduimme kavalan infoähkyn valtaan ja havaitsimme, että edes me emme voi olla koko ajan läsnä kaikkialla ja kaikkien kanssa, vaikka moni tuntuu niin luulevan.

Osallistumamme tilaisuus oli moderni monikanavainen meeting (tuo on ulkomaankieltä ja tarkoittaa kokousta). Siellä oli ihan oikea elävä ihminen puhumassa arvokkaasti pöntöstä. Se ei kuitenkaan ollut mikään kiva pyöreäaukkoinen linnunpönttö vaan korkea pöytä, johon oli kiva nojailla. Samaan aikaan näytettiin suurelta televisioruudulta hänen (tai avustajansa) laatima tekstimuotoinen esitys, jonka kaiketi piti jotenkin tukea kerrottua asiaa, mutta joka saattoi varsin hyvin olla jotain muutakin. Koska paikalla oli eri kielialueiden edustajia, tulkattiin esitykset kuulokkeiden kautta, mutta myös viittomina. 

Tämä ei kuitenkaan nykypäivänä riitä. Seinälle oli heijastettu internetin ihmeellisen twiittimaailman kommentteja, jotka oikeastaan olivat paikalle raahautuneiden muutaman sanan mittaisia kopiointeja esityksistä. He olivat naputelleet puhelimillaan muka-näppäriä twiittihavaintoja, joita sitten heidän seuraajansa kommentoivat tai peräti re-twiittasivat eli jälleenlähettelivät ympäriinsä. Ja jotta aika ei kävisi pitkäksi, oli suurimmalla osalla osallistujista jokin toinenkin mobiililaite hyppysissään, ettei vain tarvitsisi oikeasti kuunnella, mitä puhujalla oli sanottavaa.

Suomennettuna oli järjestetty tilaisuus, jossa sinänsä oli suotavaa olla fyysisesti paikalla, mutta koska kaikilla tuntui olevan kamala kiire tehdä jotain muuta, vietettiin aikaa vastailemalla sähköposteihin, lukemalla aikaisempia kokousliitteitä tai kirjoittelemalla muistioita. Muutamilla läsnäolijoilla tehokkuus oli suorastaan huipussaan siinä vaiheessa, kun samaan aikaan puhelimella lähetteli twiittejä ja tabletilla (sillä tietokoneella) seurasi jotain muuta uutisvirtaa ja tämän lisäksi yritti kamalasti olla sen näköinen, että kuunteli kulloistakin puhujaa kiinnostuneena. Ajoittain tuli tunne, että istuimme isossa avokonttorissa, jossa jokainen puuhasteli omiaan, mutta yritti muiden mieliksi näyttää siltä, että oli osa tehokasta yhteisöä.

Uskallamme olla sitä mieltä, että suurin osa läsnäolijoista ei tänään enää muista mitään siitä asiasta, jonka vuoksi tilaisuus oli järjestetty. Kroppa eli keho oli siirretty paikalle ja läsnäololistaan raapustettu oma nimi, mutta sen jälkeen oli siirrytty virtuaalimaailmaan tekemään jotain sellaista, mitä voi tehdä missä vain. Näennäisesti he olivat paikalla ja muutama teki jopa tarkentavia kysymyksiä, mutta muuten keskittymiskyky oli alhaisempi kuin luokan pahimmalla ADHD-tapauksessa aikanaan. 

Koko tämän väen keskellä me vaikutimme suorastaan laiskoilta. Emme naputelleet tietokonetta, emme lähetelleet viestejä minnekään emmekä edes häiriköineen läheisiä esittämällä nasevia kommentteja puhujien esityksistä. Me suunnittelimme kaikessa rauhassa uusia kesämekkoja, pohdimme kangasvarastomme riittävyyttä, järjestimme mielessämme koristenauhat uuteen järjestykseen ja mietimme, minne olemme piilottaneet kapeat satiininauhat. Emme siis kuunnelleet senkään vertaa kuin muut, vaikka vaikutimme varsin joutavalta yleisöltä. No, täytyy tunnustaa, että aina välillä seurasimme viittomakielentulkkien sulavaa liikehdintää, mutta itse asia jäi meiltäkin hieman ohuen muistijäljen varaan. Siitä huolimatta paheksumme syvästi kaikkia niitä,  jotka siirsivät toimistonsa seminaaritilaan ja olivat olevinaan paikalla. Meidän sentään saattoi kuvitella kuuntelevan, mutta intensiivisesti kännykkäänsä näpyttelevän yleisön tiesi keskittyvän ihan muihin asioihin.

Vaikka kesä on täällä tuotapikaa, on meillä hieman syksyiset asut eli vihreästi viskoosista mekot ja sinisestä kiiltävästä neuloksesta sukkahousut. Meillä on käsittämättömän kylmää sisätiloissa, vaikka säätiedotusten mukaan hirmuinen helleaalto on tulossa jälleen kerran ennen varsinaista kesää. Pientä lämmintä henkäystä toivoisi tännekin.