Aivan käsittämätön kevätkylmyys ei ole lannistanut meitä. Otimme esiin täsmäaseen eli vanhanaikaiset potkupuvut. Tulkohon hallat ja harmit ja muut, meillä ei ole vilu.
Kummallisinta tässä kepeässä keväisessä talviajassa on se, että ruoho tuntuu kasvavan kahta kauheammin nyt, kun on kylmä. Luulisi, että se vaitonaisena värisisi ja palelisi, mutta turha toivo - nurmikko rehottaa sellaista vauhtia, että edes etanat eivät perässä pysy. Melkein harmittaa, että käytimme kokonaisen lämpimän päivän saadaksemme pihan siedettävään kuntoon. Nyt se näyttää siltä kuin talo olisi ollut vuosikausia autio, koska kaikkialla ympärillä on tunkkainen rikkaruohoja suoltava nurmikenttä, jonka vihreys tosin on osin sammalen ansiota. Jos emme itse asuisi täällä, olisimme erittäin varmoja siitä, että kyseessä on kummitustalo.
Tietysti voisimme väittää, että meillä on vakaana tarkoituksena kasvatella luonnonmukaista niittyä, jota sieltä täältä täplittävät narsissit, isot ukonkellot, muutama akileija ja pari tunnistamatonta pensasta. Valitettavasti niittymme näkyvin kasvi olisi vuohenputki tai joku muu vastaava ripeäkasvuinen putkisto, joka saa paikan kuin paikan näyttämään huolimattomasti hoidetulta.
Lisäksi meillä on ilonamme muutama lupiini, jotka tosin eivät vielä kuki. Lehdestä luimme, että joku on suunnitellut vieraskasvien ilmoitusvelvollisuutta eli aina, kun kohtaa rikollisesti muualta muuttaneen tai puutarhasta karanneen kasvikunnan edustajan, siitä pitää tehdä ilmoitus. Sen jälkeen saapuu todennäköisesti maahanmuuttoviranomainen haastattelemaan ilman lupaa paikkakunnalle ajautunutta muukalaista, joka lopulta saa häätökäskyn ja karkotetaan konkreettisesti maasta eli kiskotaan juurineen irti ja hävitetään. Aika julmaa meidän mielestämme. Luonnon moninaisuus ei jostain syystä kestä muualta muuttaneita.
Me emme aio kertoa kenellekään, että puutarhassamme on paperittomien kasvien turvapaikka. Sen sijaan keskitymme olemaan onnellisia siitä, että joskus kevään aikana hankimme vaatekomeroomme nämä asut, joiden ansiosta tämäkin hyytävän kylmä päivä on ollut melkein siedettävä. Purjon haalarissa on yhdistetty todella muinoin hankittua dinosauruskangasta siniseen trikooseen - kannattaa huomata todella harkittu kankaiden vaihtelu etenkin jalkateräosassa. Pirjon haalari on pallollista joustofroteeta, joka ei todellisuudessa ole lainkaan niin laikukasta kuin kuvassa.
Kyllä niitä vieraslajeja saa omalla pihalla olla, mutta ne ei saa karata. Mejän pihalta yrittää aina vähän väliä siperian jättiputki karkuun... ja vuohenputki on valtalaji täälläkin. Kasvaa niin nopeasti, että luulis sen äkkiä tukahduttavan kaikki maahanmuuttajat...
VastaaPoista