4.5. Pirjo ja Purjo arkihaasteilevat

Kukaan ei ole arkikuvahaastanut meitä todennäköisesti siksi, että emme ole Facebookissa. Olemme kuitenkin paneutuneet asiaan etenkin tutkaillen sitä, millaisia kuvia arkihaasteessa ei saisi itsestään ja elämästään julkaista. Aamulla ei ole sopivaa kuvata sotkuista aamiaispöytää, mutta ei toisaalta hopeista tarjotinta ruusuineen ja vastapaahdettuine sydämenmuotoisine leipineenkään kannata ottaa kuvauskohteeksi. Työmatkakuvaksi ei käy ruuhka - se on jo kaikilla muillakin - mutta yhtä paheksuvasti katsotaan kuvaa ultramodernista fillarista, jolla 15 kilometrin matka kotoa töihin taittuu tuossa tuokiossa kesät talvet. Lounasaikaan ei saa kuvata salaattia eikä luomutomaateista itsemuhentamaansa keittoa ja vain aito ituhippi kohottaa Lumiansa lautasen yläpuolelle esittääkseen, miten makoisan aterian työpaikkaruokalan Mirkku on loihtinut soijasta, vuohenmaidossa marinoiduista voikukanlehdistä ja säilöntäaineettomasta pähkinä-kikherne -tahnasta. 

Ehei, suurin osa arkihaasteen kuvista on tavalla tai toisella naurettavia tai ainakin siis niin moneen kertaan nähtyjä, ettei niistä nauti kukaan. Se "tältä näytän aamulla herätessäni" -kuva on niin ankea, ettei sellaista pitäisi kenenkään laittaa muiden katsottavaksi etenkin kun osa on ilmiselvästi hieman parannellut olemustaan aavistuksenomaisella määrällä ripsiväriä, pikkuisella sipaisulla valokynää ja harjalla, jolla on pörrötetty hiuksia ihan vain sen verran, että on saatu aikaa semmoinen kiva aamusotku.

Meidän arkihaastekuvamme eivät kuvaa arkea ollenkaan vaan sunnuntaita. Ensimmäinen kuva on ilmiselvä kellotapuli, vaikka kirkkoa ei ole lähimaillakaan, ja jos tarkasti katsoo, ei tuolla katon alla mitään kelloa ole kilkutettavaksi.

 

Seuraavassa kuvassa taivas on edelleen kirkkaan sininen, mutta nyt sen eteen on kohonnut hirmuinen monsteri, joka yrittää pitkällä nokalla kolhaista meitä. Jos ei ole varovainen, voi saada päähänsä muutaman peräkärryllisen ohraa.

 

Huolimatta siitä, että tänään on satanut räntää, rakeita ja pieni vanhanaikainen sadekuurokin, on koivussa jo selkeästi vähän vihreää. Jostain kumman syystä se näytti paljon heleämmältä luonnossa kuin kuvassa.

Arkikuvissa esitellään aivan liian harvoin ovia aivan kuin ne olisivat jotenkin vähäpätöinen asia ihmisten elämässä. Sunnuntaikuvahaasteessa ovia onkin sitten tuplaten. Ensin esittelemme tällaiset hieman massiivisemmat versiot, joita me voisimme availla ja sulkea joka päivä, jos olisimme niitä nukkeja, jotka ajavat autonsa talliin. Emme ole, joten nämä pysyvät pääsääntöisesti kiinni.

Tämä toinen esittelyssä oleva ovi vie uskoaksemme mörön kotikellariin. Emme ole uskaltaneet koskaan sitä avata, vaikka - jos katsotte tarkasti - haka on nytkin houkuttelevasti auki aivan kuin joku olisi juuri mennyt sisään ja vain odottelee, että me menisimme perässä. Hui kauhistus!

Nurmikko ei vielä viherrä, mutta sen sijaan meillä on koko takapihalle ulottuva sininen kukkameri. Nämä ovat jotain sipulikasveja, mistä voi siis päätellä, että meillä on muutama miljardi kukkasipulia siististi piilossa epäsiistin ruohomaton alla.

Tänään paistoi aurinko, siitä todisteena oheinen kirkkauteen virittävä otos. Kaksi tuntia myöhemmin satoikin sitten rakeita niin, että maa valkeni ja linnut vaikenivat. Mekin laitoimme keväisen päivän kunniaksi lämpöiset fleecehaalarit, koska ulkona oli ajoittain todella kylmä. Toisaalta se tietää hyvää kaikille inhoile etanoille: ne ovat vielä niin kohmeessa, etteivät pääse ryömimään meidän kerättäviksemme.