maanantai 3. marraskuuta 2014

3.11. Pirjo ja Purjo käväisevät Heurekan WC-tiloissa

 photo 64673604-e229-4895-915c-0d85157c885a_zps98a3ecc3.jpg

Ei olisi pitänyt! Siis käydä tilassa, jossa on kyllä äärettömän somat käsienpesualtaat myös lapsellisella korkeudella, hurjan hauskat kuivauspuhaltimet (kokeilkaa vaikka, miten iho näyttää hölskyvän puhurin voimasta) ja erilaisia ohjetekstejä usealla erilaisella kielellä. Kaiken tämän latisti tai oikeastaan roiski piloille tilojen käyttäjäkunta.

Kyllä me tiedämme, että joillakin ulkomaankieltä puhuvilla kansanosilla on tapana pelätä suomalaisten wc-tilojen bakteerikantaa jopa siinä määrin, että he kiipeävät wc-pytyn päälle, kiilaavat kengänkannat pytyn reunalle ja sieltä normaalia istumakorkeutta huomattavati ylempää suorittavat tarpeen tai vaikka kaksi. Jostain syystä emme vain ole koskaan uskoneet, että moista yököttävää tapaa joutuisi kohtaamaan myös niissä tiloissa, joissa joskus itsekin käymme.

Heurekan vessassa tämä kaikkea muuta kuin viehättävä perinne konkretisoitui avoimin ovin muutaman pikkutytön toimesta. Heitä opasti isoäiti, joka omasta eriöstään (onneksi suljetun) oven takaa huhuili ohjeita lapsenlapsille, jotka eivät lainkaan arastelleen sitä, mitä olivat tekemässä. Ehei, heistä tuntui olevan vain hauskaa kuraisilla kengillään seistä siinä, missä normaalit ihmiset tapaavat istua yksikseen seuranaan korkeintaan Aku Ankka tai mobiilipääte.  Julkisissa yhteisissä toilettitiloissa on kaiken lisäksi tapana pyrkiä mahdollisimman nopeasti luovuttamaan tila siistinä seuraavan hätäilijän käyttöön, joten luettavaa ei ole syytä varata kovin monia sivuja eikä lattia saisi olla siinä kunnossa, että edellisen kävijän DNA:n voi kerätä ilman UV-valolla varustettua apuvälinettä.

Emme voi väittää, että kansakunnan sivistys näkyisi siinä, miten käyttäytyy wc-tiloissa, mutta kyllä se jotain osviittaa antaa. YÄK sanomme me ja olemme harmissamme kaikkien niiden puolesta, jotka viettävät hauskan päivän Heurekassa, mutta joutuvat sitten törmäämään moiseen tavattomuuteen.

Koska asia ketuttaa meitä edelleen, valitsimme laajasta vaatevalikoimastamme kettuasut: Pirjolla vihreää ja Purjolla turkoosia. Kuva otettiin jo lauantaina, jolloin auringosta oli pikkuruinen häivähdys. Tänään on katseltu sumua ja kotimatkalla silmästä silmään itsepäistä hirveä, joka päätti rauhallisesti astella automme edestä suojatiettömällä metsätaipaleella. Automme jarrut on nyt testattu: ne ovat erinomaisessa kunnossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti