Tai siis se olisi voinut olla herätyskokous, kaikki elementit löytyivät, mutta oikeastaan se oli vain mielenkiintoinen kutsuvierastilaisuus, jonne meidät sai lähtemään ohjelman viimeiselle riville printattu teksti "jälkiruuaksi suklaamoussea". Sitähän ei voi vastustaa, joten käytimme koko tiistai-illan hymyilemällä ystävällisesti sinne ja tänne, verkostoitumalla ties kenen kanssa ja aivan lopuksi syömällä sitä suklaavaahtoa, joka oli maultaan miellyttävän tummaa ja jonka rakennetta hauskalla tavalla täydensivät aidot suklaahippuset. Silti pahoin pelkäämme, että se oli jostain lisäainejauheesta vispattua, mutta väliäkö sillä.
Sekavan alkukappaleen jälkeen menemme itse asiaan. Tilaisuudessa oli pääpuhuja, oikea ulkomaanelävä Michael, Peter tai Thomas, emme nyt ihan muista nimeä. Hän oli asiastaan innostunut ja karismaattinen hahmo, joka puhui amerikanenglantia keskieurooppalaisittain murtaen. Koska suuri osa kuulijakuntaa saattoi olla osa-aikakielitaidottomia, oli paikalla myös tulkki, jolla oli hämmentävä tapa tulkata asioita hieman sinne päin. Jos Michael - tai kuka hän nyt olikaan - sanoi (englanniksi), että "perheemme innostui tästä asiasta" niin tulkki käänsi sen kätevästi suomeksi "päätimme tehdä tästä maailman parhaan tuotteen". Ei ehkä ihan yksi yhteen, mutta aika lailla sinne päin.
Aluksi Michael puhui yhden lauseen ja tulkki tulkkasi sen. Mitä pitemmälle ilta kului, sitä innostuneempi Michael oli asiastaan ja sitä pitempiä olivat hänen osuutensa. Välillä hän nosti kätensä ylös ja kysyi yleisöltä jotain itsestäänselvää ja aina silloin me odotimme, että nousisimme paikoiltamme ja lausuisimme yhteen ääneen "halleluja". Niin ei kuitenkaan käynyt, vaikka tilaisuus monin tavoin muistutti aitoa herätyskokousta, jossa innostetaan ja kannustetaan väkeä olemaan samaan mieltä. Michael kertoi erilaisista ihmeistä, joita oli kohdannut niin Iowassa kuin Baijerissa ja jopa Kiinassa. Hän näytti erittäin ammattimaisesti tehdyn virtuaaliesityksen, jossa monenmoiset tunnekuohuja aikaan saaneet ihmeet oli kuvattu tai ainakin käppyröiden avulla todeksi saatettu. Me kaikki yleisössä nyökkäilimme hänen havainnoilleen kuin olisimme itse olleet niitä mukana kokemassa. Totta kai ja halleluja!
Emme olisi lainkaan yllättyneet, jos lopuksi olisi kerrottu, että vaatenaulakon luona on myynnissä Michaelin aiheesta kirjoittama kirja todella edulliseen hintaan. Emmekä olisi senkään vertaa yllättyneet, jos puolet osallistujakunnasta olisi samantien mennyt ja tämän kirjan tai peräti CD-levyn kotiinviemisiksi hankkinut. Tosielämässä sieltä eteisestä sai ottaa mukaansa ihan ilmaiseksi punaisen kassin, pinokaupalla esitteitä ja tuoreimman Koneviesti-lehden.
Lähes parituntisen palopuheen päätteeksi tarjolla oli hengenravinnon vastapainoksi polttoainetta myös keholle. Tämä olikin tarpeen, koska osa kuulijakunnasta oli torkkunut sen näköisenä, että he löytäisivät itsensä samasta paikasta vielä seuraavanakin päivänä, jos kukaan ei tule ennen sitä herättelemään. Me panostimme tavoillemme uskollisina enemmän jälki- kuin pääruokaan. Sen kunniaksi valitsimme vaatepinoista suklaisimmat mahdolliset vaatteet eli ruskeasävyiset apinaiset paidat. Pirjon apinat ovat siististi riveissä ja jonoissa, mutta Purjon paidan veijarit näyttävät kipittelevän vähän sinne ja tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti